Oivallus ja uskallus

The Man

2012-02-10T23:48:00.002+02:00

I'm your man...

-Leonard Cohen-

Kiitos

2012-02-09T10:02:00.000+02:00

Kiitos

elämästä

jonka olen saanut.

Kiitos

kokemuksista

ja opetuksista, jotka

ovat tehneet minusta sen,

mikä olen.

Kiitos

ilosta ja vauraudesta

jotka ylittävät kaikki

odotukseni.

Kiitos

johdatuksesta

jonka kautta toteutan

Sinun olemassa olosi

tarkoituksen.

Kiitos

että saan olla

minä.

-jukka-

Kun seinät kaatuvat

2012-02-03T19:48:00.001+02:00

jos maailmasi tuntuu

kaatuvan,

se vain

avaa

ovia

sille

mikä on

tullakseen,

mutta jota et osaa kuvitella

-jukka-

Jonglöörin virhe

2012-01-29T19:17:00.001+02:00

Kun lämmin sydän,

vielä sykkivä,

putoaa paljaana kivilattiaan,

sitä tunnetta ja ääntä ei unohda.

Pelon huudon jälkeen

käännän katseeni

korkeimman puoleen,

ja kyyneleet poskilla

rukoilen,

että on tarkoitettu,

sen sydämen,

vielä elää ja rakastaa.

-jukka-

Recitation (A thousand kisses deep)

2012-01-24T19:56:00.002+02:00

You came to me this morningAnd you handled me like meatYou’d have to be a man to knowHow good that feels, how sweet

My mirror twin, my next of kinI’d know you in my sleepAnd who but you would take me inA thousand kisses deep

I loved you when you openedLike a lily to the heatYou see I’m just another snowmanStanding in the rain and sleet

Who loved you with his frozen loveHis secondhand physiqueWith all he is and all he wasA thousand kisses deep

I know you had to lie to meI know you had to cheatTo pose all hot and highBehind the veils of sheer deceit

Our perfect porn aristocratSo elegant and cheapI’m old but I’m still into thatA thousand kisses deep

I’m good at love, I’m good at hateIt’s in between I freezeBeen working out but it’s too late(It’s been too late for years)

But you look good, you really doThey love you on the streetIf you were here I’d kneel for youA thousand kisses deep

The autumn moved across your skinGot something in my eyeA light that doesn’t need to liveAnd doesn’t need to die

A riddle in the book of loveObscure and obsoleteAnd witnessed here in time and bloodA thousand kisses deep

But I’m still working with the wineStill dancing cheek to cheekThe band is playing Auld Lang SyneBut the heart will not retreat

I ran with Diz, I sang with RayI never had their sweetBut once or twice they let me playA thousand kisses deep

I loved you when you openedLike a lily to the heatYou see I’m just another snowmanStanding in the rain and sleet

Who loved you with his frozen loveHis secondhand physiqueWith all he is and all he wasA thousand kisses deep

But you don’t need to hear me nowAnd every word I speakIt counts against me anyhowA thousand kisses deep

(sama lausuttuna)

-Leonard Cohen-

Kutsun sitä elämäksi

2012-01-22T15:36:00.003+02:00

Olen
kuunnellut
sydämeni ääntä

liian kauan väärin odotuksin.

Olen odottanut sen puhuvan
minulle lujemmin,
jotta voisin tuntea sen tahdon.

Ja nyt sisältäni nousee tunne,
ettei sydäntään saa jättää yksin
kaiken sen vastuun kanssa.

Sille pitää myös puhua.
...

Enkä tiedä ... mitä nyt sanoisin.

Siksi

olen hiljaa
ja rukoilen johdatusta,
tietämättä onko sitä tulossa.

...

Tätä
jotkut kutsuvat
uskoksi.

Ja minä ... luulen
ymmärtäväni asian viimein,
... ja siksi kiitän sinua Luojani
tästä epävarmuudesta jonka annoit.
.
Kutsun sitä vast'edes
elämäksi.

-jukka-

Hauras hetki

2012-01-21T19:18:00.002+02:00

Muistatko,

miltä elämä maistui

kun se oli keväässään?

Kun

vasta opettelit

ihmisenä oloa,

kun

kaikki

mitä elit oli

ainutlaatuista, uutta

ja maailmaasi mullistavaa?

Kun
jokainen hetki ja hymy

tai loukkaava ele
vei sinut taivaaseen tai helvettiin.

Hetkessä. Ilman tulkintaa.

Etkä kuitenkaan

jättänyt tekemättä mitään,

jolla tiesit voivasi saada palan taivasta.

Onnea. Kuplivaa ja maailman täyttävää...

Muistatko?
Kaipaatko?

Miksi siis

nyt tekisit toisin,

kun olet jo kokenut
niin monta täyttymystä?

Taivasta,

joista jokaisen edellytys

oli edellisen taivaspaikkasi menetys...

-jukka-

inspired by Sibelius-lukion esittelynäytös

Uskon voimaan

2012-01-08T18:00:00.000+02:00

Uskon

siihen, kun mies

seisoo arvot sydämessään,

miekka kädessään valmiina torjumaan

kaiken mahdolliseen

...

samalla kuitenkin

epäröimättä

heittää ne kaikki tuhkaan

rakkauden

vuoksi.

on todellista

voimaa.

Voimaa

yli paisuvien lihasten,

mielen kovuuden ja yksinäisen suden

hohtavan hahmon.

Nöyrää voimaa.

-jukka-

Inspired

Syvyyden Pintasukeltaja

Poika joka olin

2012-01-05T22:00:00.000+02:00

Kun

se päivä tulee,

olen joku

muu.

Olematon,

kipuilematon,

vailla tarvetta olemassaoloni

todistamiseen

toisten kautta.

Siihen asti

sallikaa minun

häpeilemättä toistaa

näitä haikuja

jotka

pitävät minut

vielä kiinni siinä

mitä olen

ollut,

jota

kaipaan.

Selittämättömän paljon.

...

Sitä

minua,

joka luulin olevani.

Poika, joka ei

halunnut

sanoa

ei.

-Jukka-

Tämän päivän lupaus

2011-12-31T11:00:00.001+02:00

Jokainen

päivämme on

uuden elämän aatto.

Miksi siis

tyytyä tekemään

lupauksia paremmasta

vain kerran vuodessa?

...

Hyvä

Taivaan Isä.

Missä sitten lienetkin.

Sovitaanko niin,

että

minä lupaan

elää elämäni jokaisen

päivän tästä eteenpäin,

tänäänkin,

niin

että minun ei enää

tarvitse tehdä uudenvuoden

lupauksia?

Sinä

lupaat olla

nauramatta

minun harjoittelulleni.

*Pieni Isällinen hymy lienee ehkä joskus paikallaan.*

Sopiihan?

-jukka-

Hengittelyä...

2011-12-30T05:56:00.000+02:00

Let's just breathe.

Joulun taikaa...

2011-12-26T21:58:00.004+02:00

Tuolta se

tuli

...

Ratsutonttu

...

tuli

ja sanoi

"kilttejä on joka puolella".

Syötettyään

heppaolennon

karautti takaisin

ylös

rinnettä,

Huppu heiluen

sateiselle harjulle.

...

Joulu.

...

On se

satumaista

aikaa

...

-jukka-

Kysymyksiä rakkaudesta

2011-12-23T08:10:00.000+02:00

Onko

olemassa

rakkautta ilman

halua?

Rakkaus on tunne

jota kaikki tavoittelevat.

Jotain

lähes ylimaallisen

pyhää ja puhdasta.

Pyyteetöntä ja kaunista.

Mutta onko

olemassa rakkautta

joka on vailla pyrkimystä

saattaa rakkauden kohde

omaan omistukseen?

Voinko tuntea

jostain niin syvästi että

kutsun sitä rakkaudeksi

ilman että sen ehtona on

omistaminen?

Onko

haluaminen

oikeasti niin syvää

ja hyvää, että se ansaitsee

rakkauden korkean statuksen?

Vai onko se, jota usein kutsumme

rakkaudeksi,

vain itsekkyyden verhoamista

kauniiseen kaapuun?

Osaatko

rakastaa mitään

vailla tarvetta,

ilman halua,

että

omistaisit sen?

Rakkautta

ehdoitta?

Unelma onnesta?

-jukka-

The Essence

2011-12-20T23:30:00.000+02:00

When

life takes away

the forms that you thought

were the foundation of your life,

what's left?

The life

that needs no foundation,

that is the foundation.

The formless. The essence.

-Eckhart Tolle-

Läheisyys tappaa

2011-12-18T22:43:00.000+02:00

"Liika

läheisyys

tappaa vetovoiman."

sanoo psykologi.

"Kun

saa mitä haluaa

niin kiinnostus kuolee."

...
Surullista.

Entä

jos ei haluaisi

mitään?

Olisiko se
kuolemattomuuden
lähde?

-jukka-

Mistä löytää miesten lehden?

2011-12-17T07:58:00.003+02:00

Olisi jo aika

meidän äijien itse saada
kertoa (niille toisille)

keitä ja mitä
olemme.

Ilman

anteeksi pyytelyä
tai

jonkun

mieli kuvaan
vertailua.

...

Vakaita,

vahvoja pilareita.

Työhömme

hukkuvia puurtajia.

tai

Pikkupoikia baanalla.

Oman elämämme luusereita.

Tavallisen hauraita jörriköitä.

Kaikkea tätä

ja jotain

ihan

muuta.

...

Mutta tiedätkö.

missä on se miestenlehti,

jonka sivuilla normi äijä

elämästään kertoisi?

-jukka-

Elossa?

2011-12-11T13:44:00.001+02:00

Oletko

koskaan tuntenut

sietämätöntä

kipua

Jos

vastaat

kieltävästi,

olet luultavasti

tietämättäsi

unessa

Sillä

kipu on se

joka herättää

ihmisen

eloon

Ilman

tuskaa emme

oikeasti tiedä onnen

arvoa

on ihmisyyden

syvin opetus.

Paradoksi

onnen etsinnästä seonneessa

maailmassa.

Kipu

on merkki

siitä, että olet

löytänyt

jotain

jolla

arvoa

Terveys

Hyvin vointi

Rakkaus

Vasta

niiden menetys

herättää meidät

eloon

Voisiko
se olla toisin

-j-

Rytmin vaihdos

2011-12-08T11:12:00.000+02:00

On aikoja
jolloin en tahdo
keskustella kanssasi
päivän kulusta
tai siitä miten naapurit
hoitavat puutarhaansa.

Tulee hetkiä,
jolloin minua ei kiinnosta
vaihtaa kokemuksia
lapsuuden haavoista tai
suhteidemme haasteista.

Silloin,
en katso silmiisi
en vanno ikuista ystävyyttä,
tapahtui mitä tahansa.

Silloin,
käännän katseesi kohden seinää
ja tartun lanteisiisi vieden meidät
kohti hetken täyttymystä.

Ja sitten,

vasta sitten
on aika ottaa lasillinen

ja pohtia,
mitä oikeastaan olemme

ja mitä tulemme olemaan...
...kunnes elämä meidät vapauttaa.

-Jukka-

4:07

2011-12-05T04:07:00.000+02:00

Suden

hetkeä valvoin

miettien
sitä tunnetta

kun kääntää kylkeä,
kurottaa kätensä toisen yli
ja voi tuntea, miten paljas selkä

painautuu omaan rintaan vakuuttaen

että kaikki mitä tarvitsen

tässä ja nyt.

Siihen

on vielä matkaa

että pelkkä kuu riittäisi

vakuuttamaan
minut.

-jukka-

Käsikirjoitusta tekemässä...

2011-12-04T12:16:00.001+02:00

Minä:

"Ja sitt tää vois

mennä tuonne ja tehdä tätä!"

Co-writer:

"Jos nyt kuitenkin

sittenkin se menisi näin?

Usko vaan, niin se on parempi...
Ymmärrät sitten tuon

ja tämän...

Minä:

"Mutkun... No joo,

oot varmaan oikeessa.

Mut mä kuitenkin haluisin

ensin tän...?

Co-writer:

"Huoh...

sitten sä teet sen ensin,

ei se tätä helpota, mut anna mennä.

Oma on elämäsi..

=)"

...

Eikö olisikin

mielenkiintoista

saada elämänsä käsikirjoitukseen

co-writeriksi oma Luojansa?

Kannattaisiko

kokeilla

edes

-Jukka-

Rakkauden kääntöpiiri

2011-11-27T21:30:00.001+02:00

Olet

kulkenut

puoli elämää

kaivaten sitä yhtä

joka on kaiken tämän

arvoista.

Olet

tehnyt sen mitä

ihmiseltä on lupa odottaa,

ja kuitenkin,

jotain on jäänyt

puuttumaan.

Olet

haaveillut

täyttymyksestä

joka on luvattu niille,

ketka toteuttavat kaiken

mitä vaaditaan.

Ja viimein

väsyneenä uurastuksesta

huomaat lupauksen

olleen katteeton.

Rakkaus

ei tule tekemällä.

Onnea ei voi ansaita.

Sen voi vain hyväksyä,

tai jos niin valitsee,

olla hyväksymättä.

Kiitä jo etukäteen

se on sinun.

-Jukka-

Puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen...

2011-11-26T08:04:00.001+02:00

Muistan ajan

kun en vaivannut

mieltäni huolilla huomisesta

kun helmikuun hanget

hohtivat kirkkaina

mummon leipä

oli rakkauden osoitus,

niin itsestään selvä, ettei sitä

tarvinnut ääneen sanoa

ja se rakkaus,

se oli lämmin tunne sisälläni,

värinä munkkiniemen kreivin laulussa

kauniille anniinalleen

silloin
tuo tunne

riitti täyttymykseen

...

Saisivat lumet jo tulla

ja valkaista tämän

harmaan

maan.

-Jukka-

Läsnäolon voima

2011-11-24T15:14:00.000+02:00

"Katso miten kaunista!"

huokaisit
kietoen kätesi tiukemmin
ympärilleni.

Näin maiseman,
mutta mieleeni
mahtui vain
tunne

läheisyydestä

...

Maailmantäysi mielihyvää,

säilöttynä yhteen
iltapäivään.

-Jukka-

Ring the bells

2011-11-23T21:38:00.001+02:00

There's a crack in everything,

that's how

the light gets in...

Oivallus

2011-11-21T14:09:00.001+02:00

Ensimmäistä kertaa elämässäni

kaipaan eniten yhteyttä

itseeni.

...

Sillä

vasta nyt

olen vihdoin ymmärtänyt

ettei kenenkään rakkaus voi täyttää sitä aukkoa,

jonka itse olen syövyttänyt

sisääni pelolla.

-Jukka-

Uskalias ajatusleikki?

2011-11-20T18:30:00.001+02:00

Onko

aivan varmasti

luvallista ja oikein

asettaa itsensä

etusijalle?

Tehdä tilaa itselleen

itseisarvona?

Mitä

siitä seuraa,

jos yhteys sisimpääni

olisi niin vahva, etten muuta

tarvitse?

Toista

tai

edes

Jumalaa?

Olenko silloin,

...
vasta silloin

...

Hänen kuvansa

kykenevä rakastamaan

myös toista, ilman ehtoja?

-Jukka-

6114

2011-11-13T12:25:00.001+02:00

6114

päivää isänä
...

niistä
jokainen

on ollut minulle

isänpäivä

joka ainut

iloinen katse,

innostunut huudahdus,

murhe läksyistä ja soittotunneista,

läppä jonka jaamme hekotellen,

on ollut isänpäivälahja

vailla vertaa

Kiitos
rakkaat tyttöni.

Olette tehneet elämästäni

elämisen arvoisen.

-Jukka-

Hoidossa

2011-10-15T09:57:00.000+03:00

Kerta kerralta syvemmälle
hampaani juureen
porautuu
pora
joka työstää
juurta, hermoa
ja verisuonten verkostoa.

Onneksi nämä eletyt vuodet ja elämät
ovat puuduttaneet hermoni
ja mieleni
niin etten
enää kiukuttele Sille,
joka on tekemässä minusta ehyttä taas.

Tunnottomin hermoin
maltan istua
hiljaa
ja antaa
mestarin tehdä työnsä.

Loppuun asti, niin kuin tarpeen on.

Olen kiitollinen tästä puudutuksesta
ja maltan tuskin odottaa
sitä hetkeä
jolloin astun ovesta ulos
kirkkaaseen auringonpaisteeseen.

Hoidettuna ja paikattuna,
hyvillä mielin
kestetystä koetuksesta.

Vielä kuitenkin
kielellä hapuillen
paikkoja,

joissa olin tottunut
tuntemaan
kipua.

-Jukka-

Kutsu

2011-09-17T13:42:00.000+03:00

Maisemassa

aavistus muutoksesta.

Koivut
pukeutuvat

kellanruskeaan

kuin

kesästä

luopumisen kunniaksi

...

Luopumisen?

...

Mikä on

läsnä

mikä

poissa?

...

Luopuminen

kuin kutsu

elämälle tulla luokseni

...

hiljennyn

...

hengitän ulos

...

pitkään

...

kunnes

tulee se hetki,

jolloin henki

loppuu

...

jolloin ... vain ... olen

...

oivallan

jotain

...

hengitys

jonka äsken luovutin
maailmalle

onkin

elinehto koivulle

joka

juuri nyt

vetää sisäänsä

kesän vihreitä sävyjä.

-Jukka-

Tilauksia universumille

2011-08-25T07:52:00.006+03:00

Nyt

tiedän

että elämältä

voi todellakin saada

mitä toivoo.

Osa

salaisuutta

on olla tarkkana

haluistaan,

mutta

se ei vielä riitä

Kun tänään

kiinnitän jääkaapin oveen

tarkkaan harkittua
tilaustani,

ymmärrän

että on tehtävä myös tilaa
toimitukselle.

-Jukka-

Rohkeutta!

2011-08-17T20:04:00.004+03:00

Pystytkö

katsomaan itseäsi peiliin

ja sanomaan silmää räpäyttämättä

"Kyllä,

olen elänyt

koko aikuisikäni

harhassa

ainoa

puolustukseni on

että uskoin siihen vilpittömästi.

Se on mennyt

nyt on nyt.

Vast'edes

harhaudun eri asioihin."

Onneksi olkoon,

läpäisit
testisi

aikuisuuteen!

;o)

-Jukka-

On and on ... the rain will fall ...

2011-08-11T21:45:00.001+03:00

like tears from the star ...

Kiitän kärsivällisyydestä

2011-08-09T21:57:00.006+03:00

Tiedän

että minua on siunattu

oikeamielisyydellä, tahdonvoimalla

ja hyvyydellä.

Aina välillä kuitenkin

huomaan erehtyväni pitämään

sitä omana kunnianani

Olen
kiitollinen siitä,

että minua edelleen ja yhä

uudelleen opetetaan ymmärtämään,

mitä nöyryys ja pyyteetön rakkaus tarkoittavat.

Luojani,

kiitän sinua

kärsivällisyydestä.

Ethän anna minun unohtaa?

-Jukka-

Aukko, jota en halua paikata

2011-08-03T13:24:00.012+03:00

Rantakylä Normandiassa

Kalliot hehkuvat ilta-auringossa
ja aallot vierittävät rantakiviä
jotka kumisevat
kuin
kaukainen
ukkonen

Kirkuvia lokkeja meren yllä,
ilmassa täyden kesän värinää

Onni
on läsnä,
mitään ei puutu
ja kuitenkin...

illassa on
Sinun kokoisesi
aukko

Ikävä,
jota en osaa
enkä edes halua
paikata

Tuo
tunne
saa minut
hymyilemään

Enhän edes tiedä,
onko sinua olemassa?

-Jukka-

Rohkea uni

2011-07-27T11:30:00.010+03:00

Kämmenen
kosketus poskella
vie aikaan joka tuntuu
unelta,
mutta jonka tietää
todeksi.

Uskallatko
muistaa sen unen?

Uskotko että se on totta,
tässä ja nyt?

Käden
ulottuvilla.

Riittää kun
myönnämme
unen uneksi
ja

heräämme.

Uusina ihmisinä.

Miehenä ja naisena,

rohkeina ja uteliaina.

Vailla pelkoja ja

odotuksia.

Heittäytyen

sen voiman varaan

joka pelottomuudesta syntyy.

Se on kaikki, mitä tarvitsemme.

-Jukka-

Tunnustus

2011-07-17T00:10:00.010+03:00

Tämän verran
olen oppinut itsestäni...

           tarvitsen ihmistä,
                                    jolle osoittaa
                                miten hyvä ja rakastava olen.

           Eikä minua oikeastaan kiinnosta tietää, haluaako hän hyvyyttäni tai rakkauttani.
           Minun on vain jaettava tämä tunne sisältäni, jotta itse tulisin täydeksi.

-Jukka-

Lahja lahjattomille

2011-07-16T09:05:00.002+03:00

Väistän hellettä

pihani varjoisalle puolelle.

Suljen silmäni

ja kuulen taas puheen
ja korot,

jumalaiset korot.

Istun tuolissani,

tuhat kilometriä St. Germainista koilliseen,

enkä silti ole yhtään kauempana siitä, mitä korot kantavat.

;-)

Hiljainen mieli

mielikuvitus...

Luojan lahja lahjattomille.

-Jukka-

Ranskaa vasta-alkajille Osa 2. Palvelua vieraalle kielelle

2011-07-13T07:58:00.005+03:00

Ranskalaiset palveluammatissa.

Poistan varmistimen, jos kuulen vielä yhdenkin perusteettoman yleistyksen tämän kansan haluttomuudesta palvella ranskaa osaamattomia turisteja. Kuuden päivän reissulla ehdin toki törmätä huonoonkin asiakaspalveluun, mutta se tapahtui Hki-Vantaan lentokentän kahvilassa menomatkalla. Palvelun jätti tuolloin tarjoamatta kanssasisar eteläisestä naapuristamme.

Siitä eteenpäin homma sujuikin moitteetta. "Sukkulataksi" keskustaan löytyi ystävällisellä avustuksella ja sopuhinnalla. Hotellin respastakaan ei voi sanoa pahaa sanaa. Tapasimme hänet tosin vasta poislähteissämme perjantaina, mutta silloin asiat lutviutuivat asiallisesti ja ystävällisesti.

Lähikuppilan tarjoilija joutui myymään eioota tupakannälkääni, mutta tarjosi sen sijaan savukkeen omasta taskustaan. Ja lyhyen rupattelun jälkeen halusi tarjota (!) lasin Stellaa. Olut oli vanha tuttu, mutta ystävällisyys kutakuinkin uutta.

Ravintoloissa ranskankielen aksenttiimme (englanti) suhtauduttiin ymmärtäväisesti hymyillen ja kaikki mitä halusimme saatiin kutakuinkin ajallaan. Joskus olisi voinut jäädä saamattakin. Ainakin se jättikokoisen kevätkääryleen muottiin pakattu keitetty sian mahalaukku olisi ehkä voinut jäädä keittiöön;) Mutta se jäi ainoaksi poikkeukseksi kulinaaristen nautintojen osalta. Edes croissantin tilaaminen latten kanssa iltapäivän puolella ei saanut hymyä hyytymään Seinen rannan kahvilan tarjoilijalta. Palveluksi voi varmaan laskea senkin, jo että aamuseitsemältä löytyi täyden valikoiman kuppila, http://www.qype.co.uk/place/156558-Cafe-Le-Depart-St-Michel-Paris, jossa illan sai vaihtumaan aamuun huomaamatta. "A Cafe with a view" -meikäläisen aksentilla lausuttuna.

Eiffeliin pääsi lähes jonottamatta ja sielläkin missä yllättäen oli enemmän jonoa (matka maan alle - http://www.catacombes-de-paris.fr/), paikalla oli ystävällisesti opastava virkailija joka kertoi jonottajille, missä kohdassa jonoa on todennäköisin raja jonka jälkeen voi varautua oven sulkeutumiseen. Siitä sitten sai itse tehdä valinnan ottaako riski vai jättääkö kohde siltä päivältä väliin.

Seuraavaksi täysin subjektiivinen synteesi alussa lausumastani yleistyksestä.Turisteihin voi ja saa kyllästyä. Kyllä. Siitäkin huolimatta että he ovat hyväksi maan taloudelle ja myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen alaisia siinä missä alkuasukkaatkin. Kyllästymistä voi edesauttaa se, että itsestään terveellä tavalla ylpeiden alkuasukkaiden edessä turistit kehittävät vastahyökkäyksen strategian. "Vittujoo, varmasti osaan olla yhtä ylpeä kuin nää sammakonsyöjätkin" tai "englannin puhuminen on jokaisen turistin perusoikeus ja paikallisten on parempi opetella hyväksymään se tai saavat olla ilman rahojani". Niinpä niin..

Uskon,

että juurikin se seikka,

että ranskalaisilla on omintakeinen tapa kunnioittaa omaa kulttuuriaan,

on keskeinen syy sille,

että maa on niin kiehtova kohde vierailla.

Sen ansiosta voimme oikeasti kokea jotain erilaista.

Sitäpaitsi, jokaisen kannattaisi kehittää arvostava asenne tuota oman kulttuurin ja outojen tapojen varjelua kohtaan. Ihan samalla tavoin ystävällinen hymy ja leppoisa suhtautuminen kanssaihmisiin auttaa maassa kuin maassa. Väitän testanneeni tätä metodia onnistuneesti.

Ota oikea kontakti ja lakkaa irvistelemästä. Sillä pärjää pitkälle.

Jukka

Ranskaa vasta-alkajille Osa 1. Liikkumisen sietämätön keveys

2011-07-12T18:18:00.002+03:00

Minua on huijattu. Lähdetään siitä.

Kuten kai kaikille reissaajille käy, olin antanut itseni muodostaa etukäteismielikuvan maasta johon olin matkalla. Maa on sellainen, kaupunki tuollainen ja ihmiset... just joo.

Tyrmäys kaikilla tuomariäänillä.

Aloitetaan nyt vaikka metrosta. Pariisin metro on ... huikea teknis-inhimillinen rakennelma. Asemia on joka kulmalla, junat tulevat ajallaan ja vaihtaminen on todella helppoa opasteiden ansiosta. Kolmen päivän piletti kolmelle vyöhykkeelle vajaat parikymppiä. Käy myös lähijuniin ja busseihin.
Ja se toinen puoli. Ihmiset ovat ystävällisiä, kohteliaita ja huomaavaisia. Turisteja siedetään tyylikkäästi ja keskenään pidetään sopivasti hauskaa. Vanhuksille tehdään tilaa, eikä laitapuolen kulkijoitakaan nyrpistellä näkyvästi. Ohjelmaa piisaa niin asemilla kuin junissakin. Aseman jousikvintetistä yksittäiseen viulistipappaan junassa. Ihmiset ovat elossa ja näyttävät pitävän elostaan. Toisin kuin useimmiten täällä meillä.

Liikenne kaduilla. Liikenteen määrään nähden homma sujuu käsittämättömän mallikkaasti. Tarpeen tullen paikalla on poliiseja, jotka ruuhkia purkaessaan jaksavat opastaa kärsivällisesti eksyneitä ja uteliaita. Ruuhkia? Tottakai niitä on. Sehän on kaupunki. (Varsinaisessa Pariisissa asuu noin 2,2 miljoonaa ihmistä ja Suur-Pariisin alueella 12,1 miljoonaa ihmistä 14 518 km²:n alueella. Pariisin vuonna 2006 mitattu väestöntiheys on 20 696 asukasta/km².)

Pointti on tämä.

Varaa aikaa ja varaudu yllätyksiin.

Ces't la vie.

Ilman yllätyksiä ei ole elämää.

Jos ei sitä ymmärrä, on vaikeuksissa aivan missä vaan.

Ja moottoritiet. Juu, ruuhkia sielläkin ja erityisesti tiemaksupisteissä. Mutta, tiet ovat hyviä ja niitä piisaa. Aina voi valita maksuttomankin. Myös liikkumisaikansa voi valita. Mutta asfaltti on hyvää, opasteet toimivat ja tiepalveluautot surraavat aika pro:n oloisina. (Sen verran täytyy tunnustaa, että minulle oli yllätys (*_*) että bensa rahastetaan erillisessä kopissa ja että kahvin saa pääsääntöisesti automaateista. Mutta sekin on ihan juotavaa, toisin kuin joskus hiljaisempien asemien aamupaivän muhinut keitinkahvi kotoisalla abc:llä)

Jukka

Luojan oikku

2011-07-08T09:30:00.002+03:00

niin vaikeaa

katsoa heitä ja ajatella

että ovat vain ihmisiä.

Työmatkalla

kymmenen sentin korossaan...

...brasseriessa

keskittyneenä ystävättäreen

mutta samalla joka eleellään alleviivaten,

"Olen Nainen, jos sinä olet Mies!"

Huutomerkki vailla kysymystä.

Pariisittaret, Luojan oikku

josta kannattaa

kiittää.

-Jukka-

Vain häivähdys, mutta silti enemmän

2011-07-06T20:11:00.006+03:00

Olen tässä.

Vain

häivähdys

tunnetta,

jonka luulin jo menneen.

Olen tässä...

ehkä enemmän

kuin ennen,

ja silti vähemmän
kuin voisin

Kevyemmin

mutta

täydemmin.

-Jukka-

Vain yksi maailma...

2011-07-06T11:39:00.000+03:00

Kadun vilinää.

Askelia,

katseita,

kaikilla oma maailmansa...

Odotuksia,

toiveita,

takana omat pelkonsa...

ja kuitenkin...

joskus harvoin,

tähtien ollessa oikeassa asemassa

Maailmat kohtaavat vailla pelkoja...

sieluja samassa tilassa?

-Jukka-

Oppaana polullasi

2011-07-03T09:29:00.000+03:00

Jos luulet tuntevasi minut,

loukkaa

niitä

joita rakastan.

Jos luulet tuntevasi minut,

haavoita

teoillasi häntä

joka on rakentanut maailmani.

Jos luulet selviäväsi kaikesta,

tee testi

tiedät

mistä helvetti on tehty.

Olen käynyt siellä

voin

näyttää sinulle tien.

-Jukka-

Orastava lupaus

2011-06-25T10:34:00.002+03:00

Jos silmäsi
ovat sielusi peili,
haluan kuunnella sinua
kunnes ymmärrän kaiken

mitä katseesi heijastaa.

Jos hymysi on kuva tunteistasi,
tahdon kokea sen

minkä sinussa herätän.

Olen sinun, vaikka arvaan
etten vielä ole ymmärtänyt
kuin välähdyksen siitä,
mitä oikeasti olet.

Olen sinun, sillä tunnen
että se häviävän pieni aavistus,
jonka sinusta nyt tiedän
on jo sytyttänyt minut
tuleen.

Minä palan

koska rakastan
elämää
ja
sinua
...
.

-Jukka-

Fragile

2011-06-17T19:07:00.003+03:00

Haave,

hauras kuin

perhosen siipi

vitriinissä.

Huumattu, lävistetty,

säilötty lasin

alle.

Odottamaan

...

mutta

mitä

Haaveilen kasvojesi koskemisesta

2011-05-25T04:25:00.003+03:00

Haaveilen sinun kasvojesi koskemisesta,

pystyn kuvittelemaan

poskipääsi sormenpäideni alla

vetosi on niin voimakas, etten tunne itseäni

ääriviivani katoavat, lakkaan olemasta

todellinen.

K a t o a n.

Mitä jos

katoan sinunkin edestäsi,

häviän

-Anonyymi-

Tahto löytää keinot

2011-05-19T22:03:00.000+03:00

"COINCIDENCES

ARE GOD'S WAY

STAYING ANONYMOUS"

-A. EINSTEIN-

Illuusio

2011-05-17T14:26:00.000+03:00

Katson auton ikkunasta

vaihtuvaa maisemaa

hiljentynein

mielin

Olen matkalla

mutta en odota

pääseväni

perille

Elän vailla odotusta

tietäen

että elämä on

illuusio matkasta

Todellisuus

on tässä ja nyt

Aina.

-Jukka-

Odottavan aika

2011-05-13T19:46:00.002+03:00

Hymyilet minulle

elämääni

kääntyy uusi lehti.

Katsot silmiini

ohikiitävän hetken

tunnen varjojeni katoavan.

Enkä
millään enää
jaksaisi odottaa päivää
jolloin pelkoni

lakkaa ohjaamasta minua.

Tehtäisiinkö jotain

mukavaa

siihen
asti
?

Muista kiittää...

2011-05-08T17:38:00.001+03:00

Rakkautta

et voi ostaa, et edes ansaita.

Voit vain paljastaa itsesi

haavoittuvaksi

ja olla itse

rakkaus.

Mitä tahansa teetkin,

älä vaadi

äläkä odota sitä.

Odota sen sijaan haavoja,

jotka paljastavat sinut

yhä syvemmin.

Haavoja,

jotka avaavat sydämesi

vastaanottamaan toisen ihmisen.

Paljaana ja yhtä haavoittuvana.

Ja kun se tapahtuu,

muista kiittää.

-Jukka-

The Grasp Of Your Hand

2011-04-23T08:28:00.000+03:00

“Let me not pray to be sheltered from dangers,
but to be fearless in facing them.

Let me not beg for the stilling of my pain,
but for the heart to conquer it.

Let me not look for allies in life’s battlefield,

but to my own strength.

Let me not crave in anxious fear to be saved,

but hope for the patience to win my freedom.

Grant that I may not be a coward,

feeling Your mercy in my success alone;

But let me find the grasp of Your hand in my failure.”

by Rabindranath Tagore

Kalastaja

2011-03-28T20:23:00.000+03:00

Sukellan

yhä syvemmälle

kaipauksen mereen

vaikka jokaisella vedolla

rintaani pakottaa

ja vaikka tiedän

sinun

olevan syvällä piilossa

harmaan kuoren alla.

Kuoren,

jonka alla olet luonut

sileän pinnan suojaamaan haavoilta

joita epäonnen murut ovat

sisääsi hiertäneet

Mutta minä olen onnekas,

sillä tiedän sinun olevan

helmi.

Unelmani.

-Jukka-

Tuhat ja yksi perjantaita

2011-03-27T07:38:00.000+03:00

Tuhat

ja yksi perjantaita

ystäviä, suhdetta ja lapsia.

Sitten aika pysähtyy,

ja kysyt:

"Kuka olet?"

Sshh,

hiljempaa,

jotta kuulisin sisimpäni
vastauksen..

-Jukka-

En arvosta järjen juoksua

2011-03-19T12:26:00.008+02:00

Tänään

en arvosta järjen juoksua.

Kaipaan hulluutta, joka vie mukanaan
kunnes jokainen solu minussa huutaa armoa.

En tahdo varmuutta huomisesta.

Haluan tunteen joka saa tämän hetken.
tuntumaan leimahdukselta jolla maailma luotiin.

Toivoni on sinussa, koska sinä saat minut
epäilemään järkeäni ja rakastamaan seonnutta

sydäntäni.

-Jukka-

Ansaittu kunnioitus

2011-03-06T16:50:00.005+02:00

Kun häviävän pieni hetki

ravistaa elämääsi tavalla

jota et ymmärrä,

kun yksi katse

vakuuttaa sinut siitä,

että elämä alkaa aina uudelleen

tässä ja nyt,

kun satunnainen kohtaaminen

saa nauramaan järjelle

ja olet valmis heittämään itsesi

epävarmuuteen

jonka loppua ei ole nähtävissä,

silloin tiedät kunnioittavasi

ainutkertaista elämääsi

tavalla jonka se ansaitsee.

-Jukka-

Kutsu elämään

2011-03-01T20:03:00.001+02:00

Pitkän tauon jälkeen pitänee aloittaa varovasti. Siispä lainaan innostuksen ja lämmittelyn merkeissä tätä erittäin upeaa tekstiä.

Invitation

It doesn’t interest me
what you do for a living.

I want to know
what you ache for
and if you dare to dream
of meeting your heart’s longing.

It doesn’t interest me
how old you are.

I want to know
if you will risk
looking like a fool
for love
for your dream
for the adventure of being alive.

It doesn’t interest me
what planets are
squaring your moon...

I want to know
if you have touched
the centre of your own sorrow
if you have been opened
by life’s betrayals
or have become shrivelled and closed
from fear of further pain.

I want to know
if you can sit with pain
mine or your own
without moving to hide it
or fade it
or fix it.

I want to know
if you can be with joy
mine or your own
if you can dance with wildness
and let the ecstasy fill you
to the tips of your fingers and toes
without cautioning us
to be careful
to be realistic
to remember the limitations
of being human.

It doesn’t interest me
if the story you are telling me
is true.

I want to know if you can
disappoint another
to be true to yourself.
If you can bear
the accusation of betrayal
and not betray your own soul.
If you can be faithless
and therefore trustworthy.

I want to know if you can see Beauty
even when it is not pretty
every day.
And if you can source your own life
from its presence.

I want to know
if you can live with failure
yours and mine
and still stand at the edge of the lake
and shout to the silver of the full moon,
“Yes.”

It doesn’t interest me
to know where you live
or how much money you have.

I want to know if you can get up
after the night of grief and despair
weary and bruised to the bone
and do what needs to be done
to feed the children.

It doesn’t interest me
who you know
or how you came to be here.

I want to know if you will stand
in the centre of the fire
with me
and not shrink back.

It doesn’t interest me
where or what or with whom
you have studied.

I want to know
what sustains you
from the inside
when all else falls away.

I want to know
if you can be alone
with yourself
and if you truly like
the company you keep
in the empty moments.

Oriah Mountain Dreamer, kirjasta Kutsu (The Invitation), 1999.

Kiitos M.E. ja Leila, että olette auttaneet jakamaan tätä upeaa tekstiä.

-Jukka-

Kiitos kaunis!

2011-02-26T00:22:00.000+02:00

Kirsi-Tuulille kaunis kiitos tunnustuksesta! Kuulut ehdottomasti suosittelulistalleni sinäkin...

1. Milloin aloitit blogisi?
Elokuussa 2006 sivupersoonani Oivan kanssa. =)

2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
Olen tehnyt muutaman tietoisen rytminvaihdoksen ja siirtynyt maailman ja yhteiskunnan ihmettelystä itseni ja sisimpäni hämmästelyyn. Juuri nyt blogini käsittelee olemisen siedettävää epävarmuutta. Kaikilla mausteilla. Aloitin aikanaan dialogista ja siirryin monologin kautta tunnetiivistelmiin. Pidän niistä.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
En tiedä, ehkä nuo rytminvaihdokset yksityisestä yhteiseen?

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Alun perin aloitin ihan vaan tutustuakseni blogimaailmaan. Nyt kirjoitan nähdäkseni kuka itse olen.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Blogini on mieleiseni, mutta haluaisin kirjoittaa enemmän kuin nyt olen tehnyt. Aloitan sen kun luonnollinen rytmi kutsuu...

Jaan ilolla tunnustuksen

Birgitalle raikkaista ja rohkeista sävyistä, niin näppäimillä kuin siveltimelläkin
Pekalle hullusta luovuudesta
Prinsessalle uudesta perspektiivistä
Elinalle palavasta elämänilostasi
Leilalle yhdistelmästä suoria sanoja ja optimismia

Kiitollisia sanoja pöytälaatikosta...

2011-01-02T18:35:00.002+02:00

Olen ihmisen kokoinen albumi

täynnä kuvia ajasta

jolloin elämä oli uusi

ja toivoin jotain

jota en osannut sanoittaa.

Olen runoilijan pöytälaatikko

kätkien sisääni sanoja

jotka eivät saa
tilaisuutta

kuvata tunteitani.

Ja kuitenkin,

kiitän elämää sinusta

koska olet tehnyt

minusta sen mikä olen.

Ikäväni...

on ihmisen kokoinen

ja juuri siksi

olen nyt kokonainen ihminen.

-Jukka-

Hyvyydestä...

2010-12-19T10:40:00.001+02:00

Miksi vastata pahaan hyvällä?

Niin

yksinkertaista,

välttämättömyydellä

ole

päämäärää.

-Jukka-

Lukijat kysyvät, blogisti vastaa...

2010-12-13T21:48:00.003+02:00

Pelosta puheen ollen... Pelon voittaminen on ymmärtääkseni yksinkertaista, ainakin periaatteessa. Pelko kohdistuu aina tulevaan. Aina. Niinpä pelon voittaminen tapahtuu elämällä nykyhetkessä. Hyväksymällä se mikä on ja tekemällä asioita jotka ovat tässä hetkessä tehtävissä. Ja huomenna tehdään se mikä silloin on tehtävissä.

Konkretisointi. Nukun teltassa savannilla ja pelkään että huomisellä kävelyllä tulee vastaan leijona. Vatsaa kuristaa ja ajatukset pyörivät kuvittelemassa mitä silloin tapahtuu. Kun kävelen seuraavana päivänä ruohikolla ja se leijona tulee vastaan, mitä teen? Juoksen, huudan, tartun pyssyyn ja ammun. Mutta sillä hetkellä kun leijona tulee, luultavasti teen sen mikä on tehtävissä. En pyöritä sitä ajatuksissani.

"Mitä tehdä kun unelmat hajoavat?"

Opettelen hyväksymään, sanon itselleni "Tapahtukoon sinun tahtosi..." ja toimin tilanne kerrallaan, niin kuin koen oikeaksi tehdä. Ajattelen vähemmän, olen enemmän läsnä. Tässä ja nyt. Kun menneet asiat ja teot tulevat mieleeni, sanon itselleni "Ne oli silloin nyt on nyt. Mikä nyt on olennaista?". Ja kun tuleva pelottaa sanon "Huomista ei ole. Mikä nyt on olennaista?"

Joskus tämä onnistuu paremmin joskus huonommin, mutta tähän pyrin. Luulen, että näin myös uudet unelmat saavat uuden mahdollisuuden?

Hyvää alkanutta viikkoa!

-Jukka

Syvin olemus

2010-12-08T00:47:00.004+02:00

Elämä opettaa syvimmin silloin,

kun rakkaimmat unelmat hajoavat.

Opettele siis
rakastamaan pyyteettömästi

ja luopumaan kaikesta,

valittamatta.

Vain siten löydät sisimpäsi

ja elävän voiman,

joka siellä odottaa.

Voiman,

joka odottaa tilaa

tulla osaksi elämääsi.

Voiman,

joka sinä oikeasti olet.

-Jukka-

Lainan uusinta...

2010-12-06T22:02:00.000+02:00

"Just before

a dream is fulfilled,

the Soul of the World

decides to test everything

that was learned on the journey."

Paulo Coelho (The Alchemist)

PS. Lainasin tätä vuosi sitten ja uusin sen nyt, sillä mielestäni tarinassa on myös jotain Suomen saagaan sopivaa. Toivottavasti olemme oppineet jotain kuluneiden vuosikymmenten saatossa?

Sana vain

2010-11-23T22:04:00.000+02:00

Vain

yksi sana,

kuljen kanssasi

aikojen loppuun...

"Tahdon."

-Jukka-

Avoin kysymys runoilijalle

2010-11-22T18:40:00.000+02:00

"Värisevää sydäntä ei saa tallata."

Niin totta.

Mutta entä jos

kaksi värisevää sydäntä

etsii elämälleen sisältöä

oivaltamatta

että todellinen lohtu

löytyy vain omasta sisimmästä?

Kuka silloin tallaa ja mitä?

-Jukka-

Halujen naamioleikit

2010-11-10T20:02:00.012+02:00

"Mutta kerro, mitä sinä oikeasti haluat?"

---

Entä jos...

kaikki toiveeni ja unelmani ovatkin
ikuisen kaipuun keinoja
kuvata jotain,

jota ei oikeasti olekaan olemassa?

Entä jos...

kaipuu on vain sielun haave

palata kotiinsa?

Sinne,

mitä ajatus ei voi saavuttaa

ja josta uskontojen taivas

on kalpea laveeraus.

Sinne,

mihin verrattuna

kaikki toiveemme, unelmamme

...ja halumme...

ovat kuin epätoivoista naamioleikkiä.

Kaipuuta olemattomaan.

-Jukka-

Saa koskettaa

2010-10-27T06:42:00.001+03:00

Kosketa minua,

jotta tietäisin olevani

Kosketa minua,

jotta tuntisin rajani

Kosketa minua,

kunnes en enää tunne sitä kohtaa,

jossa minun rajani

sulavat osaksi sinun raajojasi

Kosketa minua,

jotta eläisin...

-Jukka-

Tahdon asia?

2010-10-21T17:06:00.002+03:00

Yhä edelleen,

aina uudestaan,

tunnen olevani

kuin Varjo itsestäni.

Haahkan untuva

kellumassa ajatusten ja

pakon omaisten tekojen virrassa,

tuulten armoilla.

Vailla tavoitetta

ja kuitenkin

kärsimätön etenemisestäni.

Ikäänkuin liike

olisi tärkeämpää kuin

oleminen.

"Isn't it Ironic,

don't you think?"

Tahtoihminen

ilman

suuntaa

-Jukka-

Lainavaloa

2010-10-18T11:40:00.001+03:00

Every Warrior of the Light
has felt afraid of going into battle.

Every Warrior of the Light
has, at some time in the past, lied or betrayed someone.

Every Warrior of the Light
has trodden a path that was not his.

Every Warrior of the Light
has suffered for the most trivial of reasons.

Every Warrior of the Light
has, at least once, believed he was not a Warrior of the Light.

Every Warrior of the Light
has failed in his spiritual duties.

Every Warrior of the Light
has said ‘yes’ when he wanted to say ‘no.’

Every Warrior of the Light
has hurt someone he loved.

That is why he is a Warrior of the Light,

because he has been through all this

and yet has never lost hope of being better than he is.

Paulo Coelhon blogista

Pukeudun turkoosiin...

2010-10-13T11:45:00.013+03:00

Näen...
mielessäni turkoosin veden

joka välkehtii kivisen rannan takaa,

kutsuen minua ja rakkauttani.

Kiihkoa...

vailla
kiirettä...

Kirjoitan Välimeren valossa...

ja kynäni jatkaa sielun virtaa,

jota sydämeni tahdittaa.

Elämä on tässä

ja täyttä.

---

Unelmani
on kahvimukissa

joka toistaa paitani sävyjä.

Turkoosi unelmani...jakaisitko sen?

-Jukka-

No sun on the hor i zon

2010-09-24T10:26:00.018+03:00

Tänään huomasin

tottuneeni valoosi ja lämpöösi niin,

että lopulta pidin niitä osana itseäni.

"Etteikö aurinko nousisi?"

Jo pelkkä ajatus naurattaa,

ja kuitenkin aavistan...

Se päivä tulee lopulta aina,

väistämättä,

jolloin katson pimeään horisonttiin

odottaen turhaan valosi ensi sädettä,

samalla tietäen

että olemme erottamattomasti yhtä.

-Jukka-

Kappale 53

2010-09-09T21:27:00.002+03:00

Osaatko arvata,

milloin allaoleva teksti on kirjoitettu?

53

The great Way is easy,

yet people prefer the side paths.

Be aware when things are out of balance.

Stay centered within the Tao.

When rich speculators prosper

While farmers lose their land;

when government officials spend money

on weapons instead of cures;

when the upper class is extravagant and irresponsible

while the poor have nowhere to turn-

all this is robbery and chaos.

It is not in keeping with the Tao.

...noin 2500 vuotta sitten...

Aivan.

"By the river Piedra I sat down and wept"

2010-09-03T21:24:00.005+03:00

Tänään luen Paulo Coelhoa....

"One doesn’t love in order to do what is good or to help or to protect someone. If we act that way, we are perceiving the other as a simple object, and we seeing ourselves as wise and generous persons. This has nothing to do with love. To love is to be in communion with the other and to discover in that other the spark of God.

You have to take risks. We will only understand the miracle of life fully when we allow the unexpected to happen."

To be continued...
click this!

Varjoefekti

2010-08-17T21:10:00.006+03:00

Tunnetko hyvät puolesi?
Piirteesi, joita arvostat ja joista ystäväsikin sinut tuntevat...
Niin minäkin. Pelkkä ajatuskin saa hyvälle tuulelle...

Entä huonot puolesi?
Asiat, joista mieluiten olet puhumatta ja joita pyrit välttelemään viimeseen saakka. Ne joista pitää päästä eroon ja joita pakoon juokset tavalla tai toisella.

Minkä kiellät itsessäsi, saa kiellosta voimaa ja ehkä jopa tekemään asioita, joiden vuoksi alat inhota itseäsi.

Mitä moitit toisissa on se, mitä itsessäsi et haluaisi nähdä.

Esimerkkejä on loputtomiin, julkisuudessa ja varmaan lähipiirissäsikin.

Kiellät tai väistät varjosi ylisuorittamalla työssä, uppoamalla johonkin minkä voi syödä, juoda tai polttaa...

Toimivatko keinosi?
Jos eivät, niin katso jos tästä oivalluksesta olisi iloa...

THE SHADOW EFFECT

Linkki blogiin, jossa on elokuva nimeltä Shadow effect.

Perustuu samannimiseen kirjaan,

jonka ovat kirjoittaneet

Deepak Chopra, Debbie Ford ja Marianne Williamson.

Kuittaus

2010-08-12T22:36:00.003+03:00

Tein maaliskuussa 2009 tilauksen,
jonka merkitystä en ymmärtänyt tuolloin.

Kiitän kuitenkin nyt tilauksen vastaanottajaa
ja kuittaan toimituksen tulleen perille.

Kiitos. Koko sydämestäni.

Riko minut

Riko minut riekaleiksi

särje salani siruiksi

pilko minut atomeiksi

murskaa muistoni muruiksi

tallaa tietoni tomuksi

runno raivoni romuksi

polje maahan mun mielettömyys

ja se pohjaton itsekkyys

Riko minut

että ehjäksi tulla saan

riko minut hellästi

mutta kokonaan

kisko pois kaikki tarpeeton

silloin helpompi olla mun on

riko rakkaudellasi minut

Puhko minut palasiksi

älä päästä mua perille

taio suusi sapeliksi

viillä valheeni verille

tao rautaasi yli yön

läpi levon ja läpi työn

iske ivani seinää päin

iske kolmasti peräkkäin

-Sinikka Svärd

Ja sama laulettuna.

Tänään en lainaa

2010-08-06T06:12:00.000+03:00

Kaipaus...

ilon pisaroita

hiljaisessa mielessä

joka kuin varkain valmistautuu

johonkin,

jota ei tohdi edes todeksi toivoa...

-Jukka-

Mie ja miun ego - ajatuksia masokismista

2010-08-04T17:58:00.010+03:00

Aina silloin tällöin löytää itsensä tilanteesta, jossa ei ole mitään järkeä.

Jos mukana sattuu olemaan taskupeili, se kannattaa kaivaa esiin ja käynnistää konsultaatio itsensä kanssa.

Itse käytän usein avauksena klassista:
"WTF?"
Eli "miten kummassa tähänkin taas tultiin"?

En tiedä teistä, mutta minä olen hölmöimpinä hetkinäni joutunut tunnustamaan masokistin piirteitä itsestäni. Olen toiminut toistuvasti ja säännöllisesti tavalla, joka aiheuttaa pelkkää ahdistusta ja pahaa mieltä itsessäni ja lähimmissäni.

Kirkkaimpina hetkinäni taas olen päätellyt olevani suorastaan addiktoitunut kipuun, jonka murheilu ja päätön käyttäytyminen tuottaa. Ihan kuin tämän rauhallisen ja järkevän pinnan alla olisi joku toinen, joka elää draamasta ja tuskasta.

Hölmöilyyn tuntuisi olevan vain yksi lääke. Läsnäolo.

Eilisen pettymysten ja huomisen pelkojen taukoamaton toistaminen mantran lailla nostaa hien pintaan, saa sykkeen kohoamaan ja vatsan kouristelemaan. Kaikki tämä häviää, kun keskittyy meneillään olevaan hetkeen ja hyväksyy tunnelmansa. Katselee sitä ulkopuolisen silmin.
Tarkentavaksi kysymykseksi sopii (konsultaatio siis jatkuu edelleen) "Mitä pelottavaa tai pahaa tapahtuu juuri tällä hetkellä?" Jos vastaus on "ei mitään" olet selvästi voiton puolella. Kunhan et päästä sitä jatkokommenttia "...mutta...." ilmoille.

Jos tätä addiktoivaa masokismia haluaa tutkia enemmän, kannattaa hakeutua parisuhteeseen ja jatkaa sitä riittävän pitkään. Se on ehkä varmin tapa saada eilinen & huominen valokeilaan ja jatkuva egojen keskustelu käyntiin.

"What a wonderfull learning opportunity!"

sanoi uusseelantilainen ystäväni Chris kertoessani konfliktista,

johon olin aivan ilman omaa syytäni joutunut. =)

Itsensä toteuttaminen ja elinehto

2010-08-03T17:08:00.004+03:00

Meno ja arvot maailmassa ovat nyt sellaisia, että on tärkeää olla oma itsensä. Se pitää löytää, sitä pitää kuunnella, sille pitää löytää aikaa ja sen kehittyminen on mitä tärkein asia.

Näinhän se on. Semmoista on aikamme viisaus.

Vaikka tuleminen siksi mitä on onkin aika vanha keksintö, pitää jokaisen sukupolven varmaankin keksiä tärkeät asiat ihan itsekseen. Oman kantapään kautta.

Ja kukas sitä kiistämään, on vaikeaa ymmärtää ja rakastaa muita, ellei tee sitä ensin itselleen. Olen ihan samaa mieltä ja työstän sitä itsekin.

Ja kumminkin... nimitän mieluimmin viisaudeksi sellaista näkemystä, joka ei tarraudu liian helppoihin ja yleistettäviin totuuksiin. "Minun kasvuni" -projektien lisäksi olisi kiva kuulla myös "Minun vastuuni" -vuodatuksista. Samalla innostuksella ja intensiteetillä.

Ihmisenä olemisen pointti on mielestäni olla tietoinen omasta itsestään ja tehtävästään suhteessa muihin ihmisiin. Ihan sellaisiin itselle vieraisiin ihmisiinkin (ja sivumennen sanoen, koko luomakuntaan). "Mikä mun juttuni on ihmisenä ja toisille ihmisille?"

Arvostan rohkeutta ja vastuunottoa omasta elämästä. Vielä enemmän arvostan kuitenkin sellaista rohkeutta, jossa yksityinen yhdistyy kanssaihmisiin ja yhteisöön.

Tommyllä on tähänkin hyvä prinsiippi:

Elinehto

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata

- Tommy Tabermann
Intohimon panttivanki, 1980

Tapahtukoon mitä tahansa

2010-07-28T16:52:00.001+03:00

Olen viime kuukausina lainannut runoilijoita Leinosta Nerudaan. Jostain syystä en kuitenkaan ole noteerannut yhtä runoilijaa hänen ansaitsemallaan tavalla.

Tommy Tabermannia.

Tommy oli harvinaisuus ihmiseksi Suomessa. Rakkaudesta täysin häpeilemättä kirjoittava ja puhuva älykkö, jonka viisaus ei jäänyt tyhjäksi.

Rakkaushan on siitä erikoinen asia meille, että rakkaudesta puhuvat ihmiset eivät yleensä ottaen voi olla kovin fiksuja. Melkein mistä tahansa asiasta pääsee vähemmällä ylenkatsonnalla.

Ja kuitenkin...

Rakkaus on todellisuudessa maailman vaikuttavin ja todellisin asia.
Siispä...
Kiitos Tommy viisaudestasi ja rohkeudestasi!

Tapahtukoon mitä tahansa

Olemme nähneet toistemme silmissä

paikan jota ei ole

ja asuneet siellä.

Tapahtukoon mitä tahansa.

Vaikka eksyisimme.

Vaikka emme löytäisi.

Tapahtukoon mitä tahansa.

Tämän jälkeen voimme sanoa:

"Olen ollut olemassa."

Tommy Taberman

Elossa tänään

2010-07-06T09:01:00.002+03:00

Eino Leinon sanoin ja Veskun tuntoja lainaten...

myönnetään, hiukan paatoksella,
mutta se kuulunee asiaan
kun runoudesta on kyse?
=)

Vaikkei runoutta oikeastaan kuuluisi tulkita, Leino saa minut kuitenkin miettimään... Oliko Eino samalla asialla kuin nyt niin trendikkäät meditoijat ja muut tietoisen läsnäolon pohdiskelijat?

Voin hyvin kuvitella tekstin taustalla olevan oivalluksen sielun ja sydämen voimasta järjen ylitse. Voimasta joka kantaa ja antaa mielenrauhan hetkinä, jolloin ajatuksen pulputus ynnä mielen taukoamaton askartelu eilisen ja huomisen huolissa pysähtyy. Silloin sisimmän täyttää varmuus. Varmuus jostain isommasta...

Se kuitenkin liikkuu

En enää pelkää. Yö on haihtunut,
ei mua enää hullun houreet vaivaa,
on murhe mulla työksi vaihtunut,
nään kukat, kummut sekä sinitaivaan
kuin ennen kuultavina, kirkkahina;
ja veren aallot hyrskyy valtavina,
ma tunnen voimaa vaikka vuoret siirtää,
taas aatos kantaa, pilvilöitä piirtää,
ja käsi sydämellä maailmalle
ma lausun, voitetulle voittajalle:
se kuitenkin liikkuu!

Kun vieno joutuu keskeen karkean,
niin useasti karkeampi voittaa.
Ken kuulee ärjyessä ulapan,
jos lapsi lammen heljän ääntä soittaa?
Ja lapsi vaikee. Min' en vaiennut,
näin monta sortuvan, en sortunut,
ma opin sotalaulut lainehilta
ja tarmon julman taivaan jumalilta,
voin käyttää kalpaani kuin kanneltain,
löin monta iskua ja itse sain:
se kuitenkin liikkuu!

Se liikkuu sentään, sydän ylväs tuo,
min luulin murtuneen jo hautaan mustaan,
se päältään rautapantsarinsa luo,
se itkee, nauraa, hehkuu innostustaan.
Taas tohdin toivoa, taas tohdin luottaa,
taas eespäin nähdä, uutta aikaa uottaa,
nään tuhat silmissäni tulikerää,
maailmat syntyy, sydänhaaveet herää,
ja vaikka pettäis kaikkein muiden usko,
maa pimeneisi, haihtuis huomenrusko,
se kuitenkin liikkuu!

Te tuokaa tänne Lapin tunturi
ja sydän tää sen alle haudatkaatte,
se senkin alla vielä liikkuvi,
maanjäristykset tuntea te saatte;
se polkekaa, se pistää kantapäähän,
se jäätäkää, niin kukat kasvaa jäähän,
se pankaa pihteihin, se katkoo pihdit,
se vangitkaa, niin vaikee vankinihdit,
ja voittolauluin kivikaaret kaikaa,
kun irti, ihannoiden uutta aikaa,
se kuitenkin liikkuu!

Ma tiedän kyllä: tulee kuolema
ja elonlangan armaan poikki leikkaa,
voi olla kylmä, valju huomenna
se mies, mi tänään vereväisnä veikkaa,
maan alla maata, päällä multaa syli;
mut yli haudan, kuolemankin yli
käy vapaus, jolle sykki sydänkulta,
se elää, henkii, vaikka painaa multa,
se palaa liekin lailla syksy-öissä,
tyrannit pelkää, mutta kansain töissä
se kuitenkin liikkuu!

Ah, isänmaani, armas aatoksein,
suruni, riemuni ja itku illan,
ma sulle veisaan virttä Galilein,
kun tuuli leikkivi yön suortuvilla,
maa, metsä huokaa, nurmen kaste lankee.
Sua herättääkö edes hetki ankee?
En usko. Yössä myrkky-yrtit itää,
maan ohjaksia henget pienet pitää.
Mut alla tuskan, alla tuhmuudenki
ja sorron, pimeyden, tään kansan henki
se kuitenkin liikkuu!
-Eino Leino-

PS. Kirjoittaessani tätä iPodistani alkoi soida Gladiator elokuvan soundtrackiltä "Now we are free" ja tunnistin hengenheimolaisuuden näiden väliltä.

Todellisuuden rajamailla

2010-07-05T17:29:00.002+03:00

Kokemus tuo varmuutta sanotaan.
Ja kuitenkin todellisuus on vain mielikuvituksemme tuote, joka syntyy ajatuksista ja tunteista, joita nykyhetki meille tuottaa.
Höystettynä tietenkin kaikella sillä tiedolla, jonka ajatuskoneemme, aivot, osaa kytkeä menneiden tapahtumien kokemuksista siihen tilanteeseen jossa olemme.

Helteinen lomapäivä, ihmiset kuoriutuvat talven kohmeestaan ja alkavat tosissaan nauttia Suomen suvesta. Montako nauhaa menneisyydestämme pyörii mielessämme tavoitellessamme onnellisuuden kokemusta?

Jääkö oikealle onnelle mitään mahdollisuutta siinä hullunmyllyssä?

Osaammeko olla ja nauttia?
Oikeasti, vailla kokemusta kaiken (ja erityisesti lomamme) rajallisuudesta?

Helle taitaa jo sulattaa minun aivojani =)

Yöllinen aatos

2010-06-27T08:48:00.001+03:00

Kesä tuli kuin tulikin, pyytämättä ja yllättäen.

Taas on aikaa olla, tulla ja nauttia.

Kunpa vain muistaisi oikeasti olla...

eikä odottaisi liikaa.

Randomkirjastoni päivän valinta on ehdotonta top 100 kesälyriikkaa vuodelta 1903.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Tosin minulle tämä runo aukeni vasta tulkittuna.
ps. Käykääpä katsiomassa lisää Pauli Jokisen kuvia tässä osoitteessa.

Come as you are...

2010-06-22T17:03:00.000+03:00

Maailmassa, jossa pelkojen ja epävarmuuden luominen ynnä poistaminen on tuottavinta liiketoimintaa, on vaikea löytää kannatusta hallinnan tarpeen väheksymiselle.

Kuitenkin hallinnan tarve muokkaa elämäämme ja tekee meidät tyytymättömiksi paitsi itseemme, myös kaikkiin niihin jotka tuovat yllätyksiä elämäämme.

Elämänhallinta...mitä siitä oikein pitäisi ajatella?

Lao Tzu käsitteli aihetta näin:

True perfection seems imperfect,

yet it is perfectly itself.

True fullness seems empty,

yet it is fully present.

True straightness seems crooked.

True wisdom seems foolish.

True art seems artless.

The Master allows things to happen.

She shapes events as they come.

She steps out of the way

and lets the Tao speak for itself.

Tao Te Ching

PS. Otsikon tarina löytyy täältä.

The space between...

2010-06-10T09:18:00.003+03:00

On hauska huomata, mitkä asiat meitä oikeasti koskettavat ...

Neljän vuoden blogihistoriani aikana olen tehnyt sellaisen havainnon, että keskusteluun yhtyy sitä enemmän ihmisiä, mitä vähemmän yksiselitteinen on tekstini sisältö ja pointti. Kommentit ovat tuolloin omakohtaisia ja elämänmakuisia.

Olen saanut myöhäisen oivalluksen; runous ja musiikki kuvaavat elämää todemmin, kuin mikään tutkimus tai proosateksti.

Olen yrittänyt hahmotella tätä parikin kertaa: marraskuussa 2009 kirjoitin epätarkoista ajatuksista ja tammikuussa 2010 kauneuden kaipuusta.

Oikeasti koskettavaa on se, mitä ei voi sanoin kuvata. Oikean elämän tuntee vain sydämessään, kun sydän on avoinna ja yhteydessä elämää ylläpitävään voimaan.

Tästä voisi ehkä oppia jotain...
jos haluat yhteyttä, anna tilaa tulla ja tulkita,
jätä asioita avoimeksi ja anna yllätyksille mahdollisuus.

Tänään vuorossa...Pablo Neruda

2010-06-05T04:46:00.000+03:00

Olen näköjään omaksunut jonkinlaisen randomkirjaston roolin. Kun oma mieleni on työstötilassa, luen ajatuksia ympäriltäni ja tunnistelen mikä niistä tuntuu koskettavan omia tuntojani.

Tein tämänpäivän löytöni jo joitakin viikkoja sitten toiselta blogilta, mutta tänään oli sen julkaisupäivä. Näemmä.

Nerudasta minulla on hämärä muistikuva jostain -70 luvun lopulta, radiosta tai televisiosta tai jostain... Vasta nyt, noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen olen valmis ymmärtämään runoutta.

HIDAS KUOLEMA

Kuolee hitaasti hän,

joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän,

joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän,

joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisen kanssa.

Kuolee hitaasti hän,

joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun,
jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät särkyneet sydämet.

Kuolee hitaasti hän,

joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään,

riskeeraa tänään,
tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.

- Pablo Neruda -

Knock, knock!

2010-06-03T23:55:00.000+03:00

“God is at home;

it is we who have gone for a walk.”

Meister Eckhart quote

Yksinkertainen ja vapauttava paradoksi

2010-05-16T11:27:00.000+03:00

Olen joskus viitannut Eckhart Tolleen, jota arvostan suuresti ihmiselämän suurten mysteerien avaajana. Hänen innoittajansa, keskiaikainen mystikko Mestari Eckhart ei jää yhtään huonommaksi.

"Jos tunnet,

että sinulta puuttuu harrasta mieltä ja vilpittömyyttä,

ja olet siitä pahoillasi,

niin juuri se on harrasta mieltä ja vilpittömyyttä."

Tietoisuus on perillä oloa.
Kohtuullisen yleinen totuus, sanoisin...
ja sanonkin.

Oletko ajatellut käsikirjoittajan hommia?

2010-05-11T20:22:00.005+03:00

Varoituksen sana on nyt paikallaan.Tämä kirjoitus vatuloi ihmisen eksistentiaalikriisin taustoja ja sivuaa teoreettista analyysiperinnettä psykologiassa. (Nyt saa läimäyttää =) )

Minulla on ollut tapana jutella ystäväni Pekan kanssa milloin mistäkin "henkimaailman asiasta". Jokunen vuosi sitten ykkösjuttuja oli tunnistaa "nauhat" (lue: äänitteet, ämpeekolmoset, jne) joita päissämme pyörii taukoamatta. "ensin työ ja sitten huvi", "itku pitkästä ilosta", "mulla on aina huono onni arvonnoissa".

Uskomuksia, joilla elämää ja sen kulkua selitetään ja joilla ohjeistetaan oikeanlaiseen toimintaan ja elämäntyyliin. Erään psykologisen teorian tai työkalun avulla ihmistä autetaan tulemaan tietoiseksi nauhoista, jotka päässä pyöritvät ja joiden olemassa olon ymmärtäminen voi vapauttaa näkemään asioita uusin silmin.Transaktioanalyysi avaa ja kuvaa tapaamme toimia toisten ihmisten kanssa.

Jokainen meistä tekee lapsuudessaan päätökset omasta elämänkäsikirjoituksestaan. Elämänkäsikirjoitus sisältää alun, keskikohdan ja lopun sekä käskyt, kiellot, ohjelman ja aikaiset päätökset. Suurin osa käsikirjoituksesta on valmis ennen seitsemättä ikävuotta. Aikuisina meillä on taipumus tehdä valintoja, jotka sopivat tiedostamattomaan elämänkäsikirjoitukseemme.

Lapselle nämä tulkinnat ovat vallitsevassa elämäntilanteessa paras tapa saada tarpeensa tyydytettyä ja selviytyä. Osana käsikirjoituksen ylläpitämistä saatamme aikuisena luoda suhteita, joissa toistamme samoja vuorovaikutusmalleja kuin alkuperäisissä vanhempi – lapsi suhteissa.

Ja sama arkikielellä.

Päässämme pyörii vuosikymmenten takaisia nauhoja, joiden olemassaoloa emme ymmärrä. Olemme jääneet sellaisen käsikirjoituksen vangiksi, joka toimi hyvin joskus -60 luvulla, ennen kuin tiesimme, mitä on koulu tai työ tai mitä muuta eroa sedällä ja tädillä on parrankasvun lisäksi.

Kiinnostaisiko vaihtaa jo kupletin juonta?

Pidätkö yllätyksistä?

2010-05-07T19:22:00.001+03:00

"Uljaan elämän käsikirjoitus on henkilön itseohjautuva kertomus oman elämänsä hallintaanottamisesta. Uljaan elämän käsikirjoituksen noudattaminen johtaa piilossa olevan sisäisen sankarin toteutumiseen."

Kyllä. Lainaus on Jari Sarasvuolta. Ei. En ole sen kanssa aivan sinut.

Uljas elämä ja sisäinen sankari kuulostavat ja tuntuvat hyviltä, mutta että elämän voisi ottaa hallintaan?

Mietin sitä....

Osaako joku ihan oikeasti sanoa, mitä silloin hallitaan, kun oma elämä on otettu hallintaan?
Haluaako joku tehdä sen, oikeasti?

Eikö elokuvissakin kiinnostavampaa ole, kun juoneen tulee odottamattomia käänteitä ja rytminvaihdoksia? Miksi sitten oman elämän tulisi olla hallinnassa, ennustettavaa ja ennakoitavaa? Mukavaa ja helppoa?

Onnellista? Mielellään kyllä, ja mahdollisimman usein... tosin onnikin kaipaa kontrastia tullakseen todeksi.

Milloin itse mietit käsikirjoitustasi ja muutit sitä, ellei se ollut riittävän hauska tai koskettava?

Tajunnan virtaa

2010-05-06T18:33:00.006+03:00

Olen kirjoittanut tätä blogia pian nelisen vuotta. Ajatus oli kokeilla mistä blogissa on kyse ja löytää yksi tapa kirjoittaa ihan kirjoittamisen ilosta.
"Kirjoitan nähdäkseni, mitä ajattelen".

Se pitää edelleen paikkansa. Kirjoittaminen on minulle intohimo, vaikka annostelenkin sitä aika hillitysti.Kirjoitan yleensä silloin, kun siltä tuntuu. Pointti on tunnelmissa, jotka haluan jakaa jollakin tavoin toisille kanssaihmettelijöille. Yleensä huomio on jossain juuri siihen hetkeen liittyvässä ajatuksessa tai tunnelmassa..

Aina silloin tällöin kurkistan kuitenkin taaksepäin ... ihmetellen ajan ja ajatusten virtaa...

Vuodet kuluvat ja elämä soljuu eteenpäin omassa tahdissaan. Kokemukset ja näkemykset vaihtuvat tilanteen mukaan noudatellen elämän kulkua ja kaarta. Omassa elämänkaaressani tunnen tulleeni muutoksen eteen. "Kuka olen, mihin menen ja entäs sitten?"

En tiedä...

Luulen, että kysyminen on tärkeämpää kuin vastaaminen. Luulen, että on hyvä olla hiukan hakusessa, jottei jäisi jumiin.Vaikka jumillakin on oma merkityksensä, koen että nyt olisi aika päästä eteenpäin. Johonkin, jota en vielä tiedä, enkä edes ymmärrä.

Juuri tänään tuntuu siltä, että haluan uudistua...

Ei hajuakaan, mitä se tarkoittaa, mutta sellainen tunne on nyt päälimmäisenä. Kaipaan tuoreita näkökulmia ja yllätyksiä jotka vievät jalat alta.

Nyt kun se on sanottu, voin luottavaisesti antaa yllätysten tulla.

Näin se käy, näin se toimii...

Sitä saa, mitä tilaa.

Usko pois...

CHECK THIS OUT:
EIGHT IRRESISTIBLE PRINCIPLES OF FUN

Change

2010-04-27T12:56:00.000+03:00

You say you feel a chill in the season
Like something is falling apart
You say you can't hold it together much longer
And I should look after your heart
But I feel a change coming on
Rolling out of the blue like a storm
And it's bending your will like a willow tree twisting
Trying to regain its form

How does it make you feel
When you remember the times the two us lay here
In the arms of the world on the doorstep of heaven shining down

Do you feel a change coming on,
Rolling out of the blue like a storm,
And it's throwing your dollhouse world in disarray
So you can rebuild or conform

How I wish you'd only see
How your own choices make your dream
Come out shining true before it can leave you
I wish that you could see
How your own choices make your dream
Come out shining true all around you

My worth is the look in your eyes
My prize the smile playing tricks on your lips and I wonder again
Do you ever dream of the world like I do

I too fear the change coming on
Rolling out of the blue like a storm
Can you hear it scream at the hurt that I knew

How I wish you'd only see...

What is this chill at my heel
That makes the protections I've built around my pseudo world premiere
Tearing my utopian fiction apart as it happens to just pass along

I feel a change coming on
Rolling out of the blue like a storm
Crashing against my delirious thoughts where humanity's waiting alone

How I wish you'd only see...

Poets of the fall, Change

I'm not mad

2010-04-26T08:16:00.000+03:00

Lainapäivä taas, monessakin mielessä.Pahoittelen ajatusteni köyhyyttä, mutta välillä on niin hauska lainata muita poikkeuksellisia...?

Drawing is the honesty of the art. There is no possibility of cheating. It is either good or bad.
Have no fear of perfection-you’ll never reach it. Mistakes are almost always of a sacred nature. Never try to correct them. On the contrary: rationalize them, understand them thoroughly. After that, it will be possible for you to sublimate them.

The first man to compare the cheeks of a young woman to a rose was obviously a poet; the first to repeat it was possibly an idiot.

The difference between false memories and true ones is the same as for jewels: it is always the false ones that look the most real, the most brilliant. At the age of six years I wanted to be a chef. At the age of seven I wanted to be Napoleon. My ambitions have continued to grow at the same rate ever since. Every morning when I awake, the greatest of joys is mine: that of being Salvador Dali. There are some days when I think I’m going to die from an overdose of satisfaction.

I do not paint a portrait to look like the subject, rather does the person grow to look like his portrait. Many people do not reach their eighties because they spend too much time in their forties.

The only difference between me and a madman is that I am not mad.

by Salvador Dali

Voi voitettuja!

2010-04-21T21:39:00.001+03:00

"Kun rikkautta ruvettiin pitämään kunniakkaana ja se toi mukanaan mainetta, mahtia ja poliittista vaikutusvaltaa, alkoi moraalinen taju tylsistyä, köyhyys muuttui häpeäksi ja nuhteettomuutta alettiin pitää pahansuopuutena. Rikkaudet levittivät nuorisoon nautinnonhalua, ahneutta ja niiden mukana ylimielisyyttä; alettiin ryöstellä, tuhlata, väheksyä sitä mikä oli toisen omaa, himoita toiselle kuuluvaa; kunniantunto ja häveliäisyys, jumalalliset ja inhimilliset lait jätettiin omaan arvoonsa, ylitettiin kohtuus ja kaikki rajat"

Kuulostaako tutulta? Näin ajatteli Sallustius, roomalainen senaattori ja historioitsija 40 eKr.

Olen jo jonkin aikaa "harrastanut" antiikin historiaa lukemalla kaikki aihetta käsittelevät kirjat, jotka käsiini saan. Varmaan samat asiat ovat tapahtuneet muuallakin kautta historian. Rooman historia on vain suhteellisen hyvin kirjattua ja sitä on saatavilla tavallistenkin lukijoiden käsiin.

Suosittelen. Roomalaisten kirjailijoiden, historioitsijoiden ja jopa poliitikkojen tekstit ovat hyviä ja ymmärrettäviä. Ne pureutuvat asian ytimeen ja toisaalta ovat niin hyvin muotoiltuja että ne pystyy ymmärtämään vielä 2000 vuoden jälkeenkin.

Olen ennenkin todennut Rooman tapahtumien talouden ja politiikan mekanismeineen, taustoineen ja seurauksineen olevan lähes pelottavan tarkka kuvaus myöhempien supervaltojen taudinkuvasta.

Lukiessani Adrian Goldsworthyn Caesaria saan oivalluksia paljon lähemmäksikin. Roomalaiset patriisit ja virkamiehet toimivat aivan samoilla motiiveilla ja strategioilla kuin tämänkin päivän konsernijohtajat. Poliitikoista puhumattakaan.

Yhteisiä ovat myös ihmisten, henkilöiden murheet ja riemut. Samaan aikaan lohdullista ja turhauttavaa. Joko emme opi mitään tai sitten kaikki tämä oppi on tarpeen ja hyväksi itse kullekin.

Onko pääsiäisellä sanomaa sinulle?

2010-04-04T14:12:00.005+03:00

Juhlan kunniaksi ote arkkipiispa Jukka Paarman pääsiäistervehdyksestä:
...
Kuolema ei ole surullinen päätöspiste ihmisen elämälle. Kuolema on kaksoispiste. Tai kuten vanhastaan on sanottu, portti uuteen, josta emme paljon mitään tiedä. Se portti on jo raollaan. Vapahtaja on sen avannut. Siitä on hyvä kulkea.
Toivo ei perustu laskelmointiin tai järkeilyyn. Se perustuu uskon tuomaan vakuuttumiseen. Apostoli kirjoitti: ”Usko on sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskon avulla me ymmärrämme.” (Hepr.11.1,3). Sellaista on pääsiäisen usko ja pääsiäisen toivo.
Jukka Paarma, arkkipiispa

Tuota puheen loppuosaa edeltää hyvä pohdinta sydämen äänen ja ymmärtämisen erosta sekä ristiriitaisia ajatuksia minussa nostava kohta syntien sovittamisesta.

Itse taidan olla hiukan kerettiläinen, kun en usko syntien sovittamiseen. Pääsiäisen kertomuksen ajattelen vertaukseksi täydellisestä tahdon luovuttamisesta jollekin meitä isommalle... ja samalla inhimillisestä epävarmuudesta valintojen edessä. Ja siitä portista uuteen, joka aukeaa täydellisen luovuttamisen jälkeen...

"My God, my God, why have you forsaken me?
Why are you so far from saving me,
so far from the words of my groaning?"

Ei järjen perusteluilla vaan sydämen uskolla kuoleman, täydellisen luopumisen, hyväksyminen vie pelolta voiman.

Armoa ilman ansaintalogiikkaa, vailla vaihtokauppaa...

Sitä on Rakkaus.

Vaihteeksi kotimainen lainaus...

2010-03-16T21:29:00.002+02:00

Tänään tähän ei tarvitse lisätä mitään.

Tuhat runoa on tehty

rakkauden myrskystä

kaihosta ja kiihkosta

Minä ylistän

rakkauden tyventä

yhteisen aamun rauhaa

rakastetun äänetöntä läsnäoloa

öistä lepoa sylikkäin

- Anja Porio -

Kiitos, Kirsi-Tuuli.

Sydämen ääni . . . Tyyni tiedostaminen Osa 5

2010-03-14T16:34:00.006+02:00

"impassive comprehension" - The Treatise of Tahlan päättyy kappaleeseen, jonka jokaista ajatusta pidän kalliina aarteena.

Luulen että tämä ei tulkinnasta parane, mutta kerron kuitenkin mitä se minussa herättää.

Escaping from threats

We often think that the ideal attitude is to give life for a dream, but there is nothing more mistaken than this.

In order to make a dream come true, we need to conserve our life, and so we have to know how to avoid whatever is threatening us.

The more we premeditate on our steps, the more we stand to be wrong, because we are not taking others in to considerations or life teachings or passion and calm. The more we feel we are in control the farther we are from controlling anything at all. A threat gives no warning, and a quick reaction cannot be programmed like a walk on sunday afternoon.

So if you want to be in harmony with your love or with your fight learn to react fast. Using polite observation, do not let your supposed experience of life turn you into a machine, but rather use this experience always to listen to "the voice of the heart." Even if you disagree with what this voice is saying, respect it and follow its advice, for it knows the best moment to act and the right moment to avoid action.

This also holds true for both love and war.

"In order to make a dream come true..." Muistuttaa lentokoneen turvaohjeesta, jota taannoin paheksuttiin jossain lehtikirjoituksessa merkiksi aikamme itsekkyyden kulttuurista. "Varoitusvalon syttyessä laita happinaamari ensin itsellesi ja auta sitten muita." Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan lähimmäisistä huolehtimista. On oltava olemassa, jotta voi elää unelmaansa. Yksinkertainen ja selkeä ohje, joka joskus on unohtua.

"The more we premeditate our steps..." Sisältää ison paradoksin. Elämänsä kannatta elää niin, että selviää mahdollisimman hyvin hankalistakin paikoista ja ajoista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voisi suunnitella tulevaisuutensa. Ellei sitten aio eristäytyä elämältä totaalisesti.
Suurimmat opit, oivallukset ja lahjat elämässä tulevat yllätysten kautta sillloin kuin niitä vähiten odotamme. Ajoitus voi tosin johtua myös siitä, että jos kuvittelen tietäväni mitä elämä voi tarjota, olen ravistelun tarpeessa;)
Hallinnan tarve ja tunne ovat elämälle vierasta ja siksi ne aiheuttavat kovin paljon surua ja murhetta sille, joka jää niiden vangiksi.

"So, if you want to be in harmony..." On oltava rento ja skarppi saman aikaisesti. Sattumaa tai ei mutta tätä harjoitetaan erityisellä huomiolla sellaisissa lajeissa, kuin tai-chi, judo, aikido, jooga,...
On osattava hyödyntää kokemuksia, mutta samaan aikaan hyväksyttävä että on valmistauduttava kyseenalaistamaan koko ajan kaikki mitä on elämänsä aikana oppinut. On oltava valmis hylkäämään järjen ääni, oltava luottamatta tunteeseen, ja keskityttävä olemaan tietoinen ja toimimaan sydämen äänen mukaan.

Mutta mikä on se sydämen ääni? Mistä se tulee ja miten sen tunnistaa? Vai tarvitseeko tällaisia edes miettiä?

Kerro sinä!

Osaatko olla avuksi?...Tyyni tiedostaminen Osa 4

2010-03-13T08:21:00.007+02:00

Minulla on ollut ilo tutustua moniin ihmisiin, jotka ovat auttaneet löytämään polkuja elämälleni. Osasta on tullut hyvin läheisiä ja toisinaan taas tiet ovat kulkeneet vain lyhyen aikaa rinnakkain.

Kaikkein vaikuttavimmilla kohtaamisilla on kuitenkin ollut yhteinen piirre. He ovat auttaneet ymmärtämään ja kokemaan elämää jollain uudella tavalla. Koskettavistakin kohtaamisista erottuu muutama, joilla on ollut erityinen merkitys. Vaikka se kuulostaakin hassulta, he ovat olleet oikeita Mestareita. Tarkoitan mestarilla tätä "The Treatise of Tahlan" tekstin kuvaamaa tapaa.

Finding the right master
Our path will always cross that of many others who for love or pride wish to teach us something. How can we tell friend apart from the manipulator?
The answer is simple: the true master is not the one who teaches an ideal path but rather s/he who shows her/his pupil the many ways that lead to the road that must be travelled to reach the destination. As of the moment that you find this road, the master can no longer help you, because your challenges are unique.
This holds true to neither love or war - but if we fail to understand this item we will never get anywhere.

Tämä on välillä ollut vaikeaa sisäistää. Siis olla auttamatta liian pitkälle. Olla kertomatta mielestään oikeita vastauksia elämän ristisanatehtävään.
Onneksi tekstin lopussa on armahtava huomio. "Tämä ei päde sen paremmin sodassa, kuin rakkaudessakaan..." Huh ... se olisikin ollut vaikeaa ;) Vaikka tätä ehkä kannattaisi kokeilla niissäkin?

Ainakin hetkittäin lasten kanssa tästä voisi ottaa oppia?

Toisen housuissa . . . Tyyni tiedostaminen osa 3

2010-03-11T05:47:00.008+02:00

Tämä näyttäisi olevan Tahlanin kirjoituksen helpoin osa. Kaikkihan tiedämme, mitä empatia on? Mutta tässäpä ei olekaan kyse empatiasta. Oikeasti tässä puhutaan taas kerran aika epämuodikkaasta aiheesta; riippuvuudesta toisiin ihmisiin ja omien tuntemusten kyseenalaistamisesta

Learning to be the other
We are so centered on what we feel is the best attitude that we forget sometimes of great importance; in order to reach our objectives we need other people.
So it is necessary not only to observe the world but also to imagine ourselves in the skin of others and to know how to follow their thoughts.
This holds true for both love and war.

Meillähän jo lapsesta alkaen kasvatetaan itsenäisiksi ihmisiksi. Se on länsimaisen lastenkasvatuksen ideaali; itsenäinen riippumaton ihminen, joka kulkee omia polkujaan. Kuulostaa ensikuulemalla hyvältä ja luonnolliselta asialta. Mutta jokusen tuhatta vuotta kypsemmässä sivilisaatiossa lapsia on kasvatettu osaksi yhteisöä. Esimerkiksi kiinalaisessa kulttuurissa se on suht pitkään ollut näin. Tosin täällä meidän euroopassakin hiili- ja teräsunioni perustettiin jotta euroopan maat olisivat riippuvaisempia toisistaan eivätkä kävisi toistensa kimppuun.

"We are so centered on what we feel..." on ollut ajankuvamme mantra. Minun tuntemukseni, minun tarpeeni, minun elämäni, minun maailmani. Tunnustan, olen itsekin tässä ajoittain ja ennustan että se jatkuu... Korostan kuitenkin, että kun puhun sisäisen voiman tunteesta tarkoitan sillä tunnetta, joka on itseäni isompi. Se ei ole "minä tahdon" - tunne vaan "tämä palvelee isompaa tarkoitusta" -tunne. Kun "minä" on enemmän kuin yhden henkilön tarina sekä sen elämänmittaiset ilot ja pettymykset, niin silloin voi myös helpommin ymmärtää olevansa osa yhteisöä ja ihmisjoukkoa, joka tarvitsee toisiansa.

"...to know how to follow their thoughts." liittyy oikeastaan edelliseen. Luulen, että kun tiedän mitä toinen ajattelee tai mitä hän juuri nyt tarvitsee maailmalta ja minulta, olen auttamatta hakoteillä. Minun mieleni, joka tietää toisten parhaat, ei ole mikään empaatikko. Se on viritetty selviytymään ja sen tehtävä ei ole ajatella toisia vaan minua. Mutta "follow their thoughts" kytkee ajatukset isompaan kontekstiin.

Lähtökohtahan on että ymmärrän ensinnäkin olevani osa toisistaan riippuvaista joukkoa ja sitten yritän oikeasti seurata ja ymmärtää lähelläni olevien ihmisten tarpeita ja ajatuksia. Heidän maailmastaan ja näkökulmistaan käsin. Ei ihan helppo temppu...

Kritisoin lainaamaani tekstiä, sillä minusta on viisaampaa harjoittaa sydämen viisautta kuin analyyttis-loogista järkeilyä. Vaikka mistäpä minä tiedän, mitä Coelho tarkoittaa sanalla knowing, tai mistä alkuperäisestä termistä se on käännös?

Ja ilman muuta "Tämä pätee niin sodassa kuin rakkaudessakin."

Jukka

PS Muuten. Lainaan tässä lopuksi vielä Eckhart Tollea, joka sanoo "The other, what a dreadful word!"
PS2 Kiitos Grace lainasta!

Sydän paikallaan . . . Tyyni tiedostaminen osa 2

2010-03-09T17:43:00.006+02:00

Kiitos palautteesta. Osa lukijoista on ollut hämillään tyylinvaihdoksesta, mutta henkilökohtainen mentorini on kannustanut minua tekemään rytminvaihdoksia. Olen kokeillut niitä eri tilanteissa ja tykästynyt. Suosittelen!

Letting the heart be present

Whoever trusts in his power of seduction,

capacity to say things at the right time,

and proper use of the body,

is deaf to "the voice of the heart".

This can only be heard when we are in perfect tune

with the world around us,

never when we are the center of the universe.

This holds true for both love and war. Warrior of light

Tämä on yksi hienoimpia tekstejä mitä tiedän... se on moniselitteinen kuin runo, paradoksinen kuin zen arvoitus ja samalla niin tosi oman kokemukseni mukaan. Olen oppinut sen kantapään kautta.

Itseluottamus on yksi kulttuurimme harhoista. Tavoittelemme varmuutta esiintymisessä, asiantuntijuudessa ja erityisesti varmuutta oikeassa olemisessa. On hienoa, kun osaa jonkun asian niin hyvin, että mitä tahansa siitä kysytäänkin, tiedän kyllä vastauksen. On se hienoa että voin luottaa pärjääväni omilla voimillani!

Vaan samalla kuitenkin aika surullista... Teen itse työtä, jossa tehtäväni on tietää ja esittää asioita, saada toisia työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen ja löytämään ratkaisuja heidän ongelmiinsa. Olen käytännössä kokenut, miten varmuuteni siitä miten asioiden pitäisi ryhmässä toimia johtaa täydelliseen kaaokseen ja tavoitteen hukkaamiseen.

Ja sama toisin päin, kun pidättäydyn tietämästä liikaa, kuuntelen sydäntäni ja autan ihmisiä tilanneherkästi etenemään heidän kannaltaan oikeaa polkua ja oikealla tavalla, tilanteet ovat hauskoja ja äärimmäisen tuloksellisia. Varsinkin jos muutkin ovat avoimin sydämin paikalla...

Milloin sitten olen virittynyt maailman taajuudelle? Silloin, kun elän ja hengitän sen mukana, ilman omaa pakottavaa agendaa, ilman yhtä valittua polkua tavoiteltavaan tilaan. Silloin, kun valintani ja tahtoni kunnioittavat sitä mitä on muissa ihmisissä ja muussa maailmassa, asiat tapahtuvat luontevassa järjestyksessä ja johtavat hyviin lopputuloksiin.

Sanomattakin on selvää, että se mikä pätee työryhmissä toimii myös ihmissuhteissa =)

Kaikessa rauhassa . . . Tyyni tiedostaminen sarja alkaa

2010-03-07T19:34:00.025+02:00

Sain Heidiltä haasteen, jota en voi jättää huomioimatta. Heidi on nimittäin ensimmäinen tätä blogia kommentoinut henkilö, joten hänen kommenteillaan on oma painoarvonsa:)

Kuten viime kirjoituksessani totesin, tällä tekstillä on ollut minuun outo vaikutus. Olen lukenut sitä jo vuoden saamatta tarpeekseni. On siis aika sanoa se omin sanoin...

Keeping calm
Whoever understands the meaning of life knows that nothing has a beginning and an end,
and so he does not become anguished.
He fights for what he believes in without trying to prove anything to anyone,
keeping the quiet calm of one who has had the courage to choose his destiny.
This holds true for both love and war.
Warrior of light

Muistan opiskeluaikoina käyneeni hauskoja dialogeja filosofiaa pääaineena opiskelleen ystäväni Juhan kanssa. Olin silloin vakuuttunut siitä, että juuri elämän rajallisuus tekee siitä mielenkiintoisen. Päättelin tuolloin, että rajallinen määrä valintoja, kokemuksia ja elämää antaa merkityksen jokaiselle valinnalle ja siten koko elämälle. Se kuulostaa edelleenkin järkevältä. Tekemällä oikeita asioita syntyy oikeanlainen elämä.

Mutta toisaalta...
Merkityksellisiä tekoja vai tyyntä tiedostamista? Jos millään ei ole alkua eikä loppua, niin mieli tyyntyy ahdistuksen poistuessa. Mistä siis pelko ja mistä rohkeus? Samaisen tekstin seuraavassa lauseessa puhutaan nimittäin rohkeista päätöksistä ja oman kohtalon valinnasta. Ota tästä sitten selvä...paradoksi kuitenkin puhuttelee minua :)

Satakuntalaista mielenlaatuani hivelee erityisesti periaate omien uskomusten ja oikeina pitämieni asioiden toteuttamisesta, ilman että siitä tehrään mitään numeroo. "Tää on mun juttu ja näin se menee, ei mun tarvii sitä kellekkään selittää, kun mä tiedän että on oikein tehdä näin."
Enkä ole koskaan vertaillut itseäni toisiin tai miettinyt mitä muut tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni ajattelevat. Oma sisäinen laaduntarkkaajani tai omanelämänidolstuomari on aina ollut sen verran ankara, että jos sen olen saanut hiljaiseksi, ei siihen muillakaan ole ollut sanomista. Kenellekään muulle ei ole tarvinnut todistella niissä asioissa onnistumista, joita itse olen pitänyt tärkeinä. Eikä vähemmän tärkeillä ole niin väliäkään =)

"Ja kaikki tämä on totta niin sodassa kuin rakkaudessakin."

Tunnustan ja ennustan, että lisää on tulossa (=

Ymmärrätkö tämän?

2010-03-06T08:19:00.007+02:00

Tunnustan. Yöpöytäni kirjapinossa on myös Coelhoa. Yhdessä niistä on jotain mystistä. Olen lukenut tämän tekstin kymmeniä kertoja. Uudestaan ja uudestaan. Siinä on jotain, mikä pitää minua otteessaan koska en ymmärrä sitä, en kertakaikkiaan saa otetta. Ja kuitenkin se rauhoittaa minut ilta illan jälkeen ja nukun levollista unta. Kuin jokin mantra tai kehtolaulu.

Mitäpä jos kokeilisit ja kertoisit sitten sen vaikutuksesta sinuun?

ON THE ART OF SWORD

Many centuries ago, in the days of the samurais, a text was written in Japan on the spiritual art of wielding the sword: "Impassive comprehension", also known as "The Treatise of Tahlan", the name of the author (a fencing master and Zen monk). Below are some extracts that I have adapted:

Keeping calm
Whoever understands the meaning of life knows that nothing has a beginning and an end, and so he does not become anguished. He fights for what he believes in without trying to prove anything to anyone, keeping the quiet calm of one who has had the courage to choose his destiny.
This holds true for both love and war.

Letting the heart be present
Whoever trusts in his power of seduction, capacity to say things at the right time, and proper use of the body, is deaf to "the voice of the heart." This can only be heard when we are in perfect tune with the world around us, never when we feel we are the centre of the universe.
This holds true for both love and war.

Learning to be the other
We are so centred on what we feel is the best attitude that we forget something of great importance: in order to reach our objectives, we need other people. So it is necessary not only to observe the world but also to imagine ourselves in the skin of others and to know how to follow their thoughts.
This holds true for both love and war.

Finding the right master
Our path will always cross that of many others who for love or pride wish to teach us something. How can we tell the friend apart from the manipulator? The answer is simple: the true master is not the one who teaches an ideal path but rather he who shows his pupil the many ways that lead to the road that must be travelled to reach the destination. As of the moment that you find this road, the master can no longer help you, because your challenges are unique.
This holds true neither for love nor war - but if we fail to understand this item, we will never get anywhere.

Escaping from threats
We often think that the ideal attitude is to give life for a dream, but there is nothing more mistaken than this. In order to make a dream come true, we need to conserve our life, and so we have to know how to avoid whatever is threatening us. The more we premeditate on our steps, the more we stand to be wrong, because we are not taking others into consideration, or life's teachings, or passion and calm. The more we feel we are in control, the farther we are from controlling anything at all. A threat gives no warning, and a quick reaction cannot be programmed like a walk on Sunday afternoon.
So if you want to be in harmony with your love or with your fight, learn to react fast. Using polite observation, do not let your supposed experience of life turn you into a machine, but rather use this experience always to listen to "the voice of the heart." Even if you disagree with what this voice is saying, respect it and follow its advice, for it knows the best moment to act and the right moment to avoid action.
This also holds true for both love and war.

Warrior of light

PS. Olen sitä mieltä, että ymmärtäminen on kovasti yliarvostettua =)