lauantaina, joulukuuta 31, 2011

Tämän päivän lupaus


Jokainen 
päivämme on 
uuden elämän aatto. 

Miksi siis 
tyytyä tekemään 
lupauksia paremmasta 
vain kerran vuodessa? 

...

Hyvä 
Taivaan Isä.
Missä sitten lienetkin.

Sovitaanko niin,
että 
minä lupaan 
elää elämäni jokaisen 
päivän tästä eteenpäin, 

tänäänkin,

niin 
että minun ei enää
tarvitse tehdä uudenvuoden 
lupauksia?

Ja 
Sinä 
lupaat olla 
nauramatta 
minun harjoittelulleni. 

*Pieni Isällinen hymy lienee ehkä joskus paikallaan.*

Sopiihan?

=)


-jukka-





tiistaina, joulukuuta 27, 2011

Kaikkeni


Jos 
todellakin 
on niin 

että 

vasta 
menettäessään 
sen mikä on arvokkainta
voi herätä elämään, 
niin olkoon 
se lahjani
Sinulle. 

Ole hyvä. 

Nyt 
olen antanut 
kaikkeni. 

-jukka-


maanantaina, joulukuuta 26, 2011

Joulun taikaa...


Tuolta se tuli ...

... se Ratsutonttu ...

tuli 
ja sanoi 
"kilttejä on joka puolella". 

Ja syötettyään hevosolennon, 
se karautti takaisin 
ylös rinnettä, 

Huppu heiluen 
sateiselle harjulle. 

Joulu. 

On se 
satumaista 
aikaa 


-jukka-





lauantaina, joulukuuta 24, 2011

Rakkaudettomuuden tie


Loputonta
elämää varjoissa. 
...
Epätoivoista
etsintää sokeasti tarrautuen 
haluun tuntea ja elää
täydemmin.

Nälässänne
näette
saman puutteen 
heijastuksen toistenne silmissä 
luullen sitä rakkaudeksi.

Hakien
vastauksia 
siihen mikä syö sisintä
ja jota ei osaa
selittää. 

Tuntien janoa

jota mikään ei sammuta. 

Vain juominen 
joka 
ei 
pääty 
ennen kuin 
 juotavaa ei enää ole.

Sillä mikään ei lopulta tyydytä

sitä,

jonka sielusta puuttuu usko korkeampaan, 
ehdoton luottamus elämään
ja itseensä, 

tai heitä,

jotka ovat rakkautta etsiessään
ajautuneet
halujensa panttivangeiksi.


-jukka-


perjantaina, joulukuuta 23, 2011

Kysymyksiä rakkaudesta


Onko 
olemassa 
rakkautta ilman 
halua? 

Rakkaus on tunne 
jota kaikki tavoittelevat. 

Jotain 
lähes ylimaallisen 
pyhää ja puhdasta.

Pyyteetöntä ja kaunista.

Mutta onko
olemassa rakkautta 
joka on vailla pyrkimystä 
saattaa rakkauden kohde 
omaan omistukseen? 

Voinko tuntea 
jostain niin syvästi että
kutsun sitä rakkaudeksi 
ilman että sen ehtona on 
omistaminen? 

Onko 
haluaminen 
oikeasti niin syvää 
ja hyvää, että se ansaitsee 
rakkauden korkean statuksen? 

Vai onko se, jota usein kutsumme 
rakkaudeksi, 
vain itsekkyyden verhoamista 
kauniiseen kaapuun? 

Osaatko
rakastaa mitään 
vailla tarvetta, 
ilman halua,
että 
omistaisit sen?

Rakkautta 
ehdoitta? 

?

Unelma onnesta?

-jukka-

tiistaina, joulukuuta 20, 2011

The Essence



When 
life takes away 
the forms that you thought 
were the foundation of your life, 
what's left? 

The life
that needs no foundation,
that is the foundation. 

The formless. The essence.


 -Eckhart Tolle-

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2011

Läheisyys tappaa


"Liika 
läheisyys 
tappaa vetovoiman."

sanoo psykologi.

"Kun 
saa mitä haluaa 
niin kiinnostus kuolee."

...
Surullista.

Entä 
jos ei haluaisi 
mitään?

Olisiko se
kuolemattomuuden
lähde?


-jukka-











lauantaina, joulukuuta 17, 2011

Mistä löytää miesten lehden?



Olisi jo aika 
meidän äijien itse saada
kertoa (niille toisille) 
keitä ja mitä
olemme. 

Ilman 
anteeksi pyytelyä
tai 
 jonkun 
mieli kuvaan
vertailua. 

...
Vakaita, 
vahvoja pilareita. 
Työhömme 
hukkuvia puurtajia.
tai 
Pikkupoikia baanalla. 
Oman elämämme luusereita. 
Tavallisen hauraita jörriköitä. 

Kaikkea tätä 
ja jotain 
ihan 
muuta. 
...
Mutta tiedätkö. 
missä on se miestenlehti, 
jonka sivuilla normi äijä 
 elämästään kertoisi? 

-jukka-

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2011

Elossa?

Oletko 
koskaan tuntenut 
sietämätöntä  
kipua 
Jos 
vastaat 
kieltävästi, 
olet luultavasti 
tietämättäsi 
unessa
Sillä 
kipu on se 
joka herättää
ihmisen 
eloon 
Ilman 
tuskaa emme 
oikeasti tiedä onnen 
arvoa 
Se 
on ihmisyyden
syvin opetus.

Paradoksi 
onnen etsinnästä seonneessa 
maailmassa.

Kipu 
on merkki 
siitä, että olet 
löytänyt 
jotain 
jolla 
on 
arvoa 
.
Terveys 
Hyvin vointi
Rakkaus 
.
Vasta 
niiden menetys 
herättää meidät
eloon 
.
Voisiko
se olla toisin 
?

-j- 

torstaina, joulukuuta 08, 2011

Rytmin vaihdos


On aikoja
jolloin en tahdo
keskustella kanssasi
päivän kulusta
tai siitä miten naapurit
hoitavat puutarhaansa.

Tulee hetkiä,
jolloin minua ei kiinnosta
vaihtaa kokemuksia
lapsuuden haavoista tai
suhteidemme haasteista.

Silloin,
en katso silmiisi
en vanno ikuista ystävyyttä,
tapahtui mitä tahansa.

Silloin,
käännän katseesi kohden seinää
ja tartun lanteisiisi vieden meidät
kohti hetken täyttymystä.

Ja sitten,

vasta sitten
on aika ottaa lasillinen

ja pohtia,
mitä oikeastaan olemme

ja mitä tulemme olemaan...
...kunnes elämä meidät vapauttaa.



-Jukka-









maanantaina, joulukuuta 05, 2011

4:07



Suden 
hetkeä valvoin 

miettien 
sitä tunnetta 

kun kääntää kylkeä, 
kurottaa kätensä toisen yli 
ja voi tuntea, miten paljas selkä 
painautuu omaan rintaan vakuuttaen 
 että kaikki mitä tarvitsen 
on 
tässä ja nyt. 


Siihen 
on vielä matkaa 
että pelkkä kuu riittäisi 
vakuuttamaan
minut. 




-jukka-














sunnuntaina, joulukuuta 04, 2011

Käsikirjoitusta tekemässä...




Minä: 
"Ja sitt tää vois 
mennä tuonne ja tehdä tätä!"

Co-writer:
"Jos nyt kuitenkin 
sittenkin se menisi näin?
Usko vaan, niin se on parempi...
Ymmärrät sitten tuon 
ja tämän...

Minä: 
"Mutkun... No joo, 
oot varmaan oikeessa. 
Mut mä kuitenkin haluisin 
ensin tän...?

Co-writer: 
"Huoh... 
sitten sä teet sen ensin, 
ei se tätä helpota, mut anna mennä. 
Oma on elämäsi.. 
=)"

...

Eikö olisikin 
mielenkiintoista
saada elämänsä käsikirjoitukseen
co-writeriksi oma Luojansa?

Kannattaisiko 
kokeilla
edes
?




-Jukka-













sunnuntaina, marraskuuta 27, 2011

Rakkauden kääntöpiiri



Olet 
kulkenut
puoli elämää
kaivaten sitä yhtä
joka on kaiken tämän
arvoista.

Olet 
tehnyt sen mitä 
ihmiseltä on lupa odottaa,
enemmänkin, 
ja kuitenkin jotain
on jäänyt puuttumaan. 

Olet 
haaveillut
täyttymyksestä
joka on luvattu niille, 
ketka toteuttavat kaiken
mitä vaaditaan.

Ja viimein
väsyneenä uurastuksesta
huomaat lupauksen 
olleen katteeton.

Rakkaus
ei tule tekemällä.
Onnea ei voi ansaita.

Sen voi vain hyväksyä,
tai jos niin valitsee, 
olla hyväksymättä.

Kiitä jo etukäteen
ja 
se on sinun.


-Jukka-







lauantaina, marraskuuta 26, 2011

Puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen...




Muistan ajan 
kun en vaivannut
mieltäni huolilla huomisesta

kun helmikuun hanget
hohtivat kirkkaina
ja 
mummon leipä
oli rakkauden osoitus,
niin itsestään selvä, ettei sitä
tarvinnut ääneen sanoa


ja se rakkaus,
se oli lämmin tunne sisälläni,
värinä munkkiniemen kreivin laulussa
kauniille anniinalleen


silloin
tuo  tunne
riitti täyttymykseen

...

Saisivat lumet jo tulla
ja valkaista tämän
harmaan 
maan.




-Jukka-












torstaina, marraskuuta 24, 2011

Läsnäolon voima

"Katso miten kaunista!"

huokaisit
kietoen kätesi tiukemmin
ympärilleni.

Näin maiseman,
mutta mieleeni
mahtui vain
tunne

läheisyydestä

...

Maailmantäysi mielihyvää,
säilöttynä yhteen
iltapäivään.


-Jukka-

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011

maanantaina, marraskuuta 21, 2011

Oivallus



Ensimmäistä kertaa elämässäni 
kaipaan eniten yhteyttä 
itseeni.

...

Sillä
vasta nyt 
olen vihdoin ymmärtänyt
ettei kenenkään rakkaus voi täyttää sitä aukkoa, 
jonka itse olen syövyttänyt 
sisääni pelolla.


-Jukka-

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Uskalias ajatusleikki?


Onko 
aivan varmasti 
luvallista ja oikein
asettaa itsensä
etusijalle?

Tehdä tilaa itselleen 
itseisarvona? 

Mitä 
siitä seuraa,
jos yhteys sisimpääni 
olisi niin vahva, etten muuta 
tarvitse?

Toista 
tai 
edes 
Jumalaa?

Olenko silloin,
...
vasta silloin 
...
Hänen kuvansa 
ja 
kykenevä rakastamaan 
myös toista, ilman ehtoja?




-Jukka-








sunnuntaina, marraskuuta 13, 2011

6114


6114 
päivää isänä
...
niistä
jokainen
on ollut minulle 
isänpäivä

ja
joka ainut

iloinen katse,
innostunut huudahdus,
murhe läksyistä ja soittotunneista,
läppä jonka jaamme hekotellen,
on ollut isänpäivälahja
vailla vertaa

Kiitos
rakkaat tyttöni.

Olette tehneet elämästäni
elämisen arvoisen.


-Jukka-










lauantaina, lokakuuta 15, 2011

Hoidossa


Kerta kerralta syvemmälle
hampaani juureen
porautuu
pora
joka työstää
juurta, hermoa
ja verisuonten verkostoa.

Onneksi nämä eletyt vuodet ja elämät
ovat puuduttaneet hermoni
ja mieleni
niin etten
enää kiukuttele Sille,
joka on tekemässä minusta ehyttä taas.

Tunnottomin hermoin
maltan istua
hiljaa
ja antaa
mestarin tehdä työnsä.

Loppuun asti, niin kuin tarpeen on.

Olen kiitollinen tästä puudutuksesta
ja maltan tuskin odottaa
sitä hetkeä
jolloin astun ovesta ulos
kirkkaaseen auringonpaisteeseen.

Hoidettuna ja paikattuna,
hyvillä mielin
kestetystä koetuksesta.

Vielä kuitenkin
kielellä hapuillen
paikkoja,

joissa olin tottunut
tuntemaan
kipua.



-Jukka-





lauantaina, syyskuuta 17, 2011

Kutsu





Maisemassa 
aavistus muutoksesta.

Koivut
pukeutuvat 
kellanruskeaan
kuin
kesästä 
luopumisen kunniaksi
...

Luopumisen?

 ...

Mikä on 
läsnä 
ja
mikä 
poissa?

...

Luopuminen
on
kuin kutsu
elämälle tulla luokseni

...

hiljennyn

...

hengitän ulos

...

pitkään

...

kunnes
tulee se hetki, 
jolloin henki 
loppuu

...

jolloin ... vain ... olen

...

ja
 oivallan
jotain
...
hengitys
jonka äsken luovutin
maailmalle

onkin
elinehto koivulle
joka 
juuri nyt
vetää sisäänsä
kesän vihreitä sävyjä.


-Jukka-







torstaina, elokuuta 25, 2011

Tilauksia universumille


Nyt
tiedän
että elämältä 
voi todellakin saada
mitä toivoo.

Osa 
salaisuutta
on olla tarkkana
haluistaan,


mutta
se ei vielä riitä


Kun tänään
kiinnitän jääkaapin oveen
tarkkaan harkittua
tilaustani,

ymmärrän
että on tehtävä myös tilaa
toimitukselle.




-Jukka-







keskiviikkona, elokuuta 17, 2011

Rohkeutta!

Pystytkö
katsomaan itseäsi peiliin 
ja sanomaan silmää räpäyttämättä

"Kyllä,
olen elänyt 
koko aikuisikäni
harhassa
ja 
ainoa
puolustukseni on 
että uskoin siihen vilpittömästi.

Se on mennyt
ja 
nyt on nyt.

Vast'edes 
harhaudun eri asioihin."

Onneksi olkoon,
läpäisit
testisi
aikuisuuteen!

;o)

-Jukka-









tiistaina, elokuuta 09, 2011

Kiitän kärsivällisyydestä



Tiedän
että minua on siunattu
oikeamielisyydellä, tahdonvoimalla
ja hyvyydellä.

Aina välillä kuitenkin 
huomaan erehtyväni pitämään
sitä omana kunnianani

Olen
kiitollinen siitä,
että minua edelleen ja yhä
uudelleen opetetaan ymmärtämään,
mitä nöyryys ja pyyteetön rakkaus tarkoittavat.

Luojani,
kiitän sinua
kärsivällisyydestä.

Ethän anna minun unohtaa?
-Jukka-



keskiviikkona, elokuuta 03, 2011

Aukko, jota en halua paikata



Rantakylä Normandiassa

Kalliot hehkuvat ilta-auringossa
ja aallot vierittävät rantakiviä
jotka kumisevat
kuin
kaukainen
ukkonen


Kirkuvia lokkeja meren yllä,
ilmassa täyden kesän värinää

Onni 
on läsnä,
mitään ei puutu
ja kuitenkin...

illassa on
Sinun kokoisesi
aukko

Ikävä,
jota en osaa
enkä edes halua
paikata

Tuo
tunne
saa minut
hymyilemään

Enhän edes tiedä,
onko sinua olemassa?
 


-Jukka-





keskiviikkona, heinäkuuta 27, 2011

Rohkea uni


Kämmenen
kosketus poskella
vie aikaan joka tuntuu
unelta,
mutta jonka tietää
todeksi.

Uskallatko
muistaa sen unen?
Uskotko että se on totta,
tässä ja nyt? 

Käden
ulottuvilla.

Riittää kun
myönnämme
unen uneksi
ja 
heräämme.

Uusina ihmisinä.

 Miehenä ja naisena,
rohkeina ja uteliaina.
Vailla pelkoja ja 
odotuksia.

Heittäytyen
sen voiman varaan
joka pelottomuudesta syntyy.

Se on kaikki, mitä tarvitsemme.



-Jukka-









sunnuntaina, heinäkuuta 17, 2011

Tunnustus

Tämän verran
 olen oppinut itsestäni...

           tarvitsen ihmistä,
                                    jolle osoittaa
                                        miten hyvä ja rakastava olen.

           Eikä minua oikeastaan kiinnosta tietää, haluaako hän hyvyyttäni tai rakkauttani.
           Minun on vain jaettava tämä tunne sisältäni,  jotta itse tulisin täydeksi.
                                   

         -Jukka-






lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Lahja lahjattomille



Väistän hellettä
pihani varjoisalle puolelle.

Suljen silmäni
ja kuulen taas puheen
ja korot,
jumalaiset korot.

Istun tuolissani,
tuhat kilometriä St. Germainista koilliseen,
enkä silti ole yhtään kauempana siitä, mitä korot kantavat.

;-)

Hiljainen mieli 
ja 
mielikuvitus...

Luojan lahja lahjattomille.




-Jukka-



keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2011

Ranskaa vasta-alkajille Osa 2. Palvelua vieraalle kielelle

Ranskalaiset palveluammatissa.

Poistan varmistimen, jos kuulen vielä yhdenkin perusteettoman yleistyksen tämän kansan haluttomuudesta palvella ranskaa osaamattomia turisteja. Kuuden päivän reissulla ehdin toki törmätä huonoonkin asiakaspalveluun, mutta se tapahtui Hki-Vantaan lentokentän kahvilassa menomatkalla. Palvelun jätti tuolloin tarjoamatta kanssasisar eteläisestä naapuristamme.

Siitä eteenpäin homma sujuikin moitteetta. "Sukkulataksi" keskustaan löytyi ystävällisellä avustuksella ja sopuhinnalla. Hotellin respastakaan ei voi sanoa pahaa sanaa. Tapasimme hänet tosin vasta poislähteissämme perjantaina, mutta silloin asiat lutviutuivat asiallisesti ja ystävällisesti.

Lähikuppilan tarjoilija  joutui myymään eioota tupakannälkääni, mutta tarjosi sen sijaan savukkeen omasta taskustaan. Ja lyhyen rupattelun jälkeen halusi tarjota (!) lasin Stellaa. Olut oli vanha tuttu, mutta ystävällisyys kutakuinkin uutta.

Ravintoloissa ranskankielen aksenttiimme (englanti) suhtauduttiin ymmärtäväisesti hymyillen ja kaikki mitä halusimme saatiin kutakuinkin ajallaan. Joskus olisi voinut jäädä saamattakin. Ainakin se jättikokoisen kevätkääryleen muottiin pakattu keitetty sian mahalaukku olisi ehkä voinut jäädä keittiöön;) Mutta se jäi ainoaksi poikkeukseksi kulinaaristen nautintojen osalta. Edes croissantin tilaaminen latten kanssa iltapäivän puolella ei saanut hymyä hyytymään Seinen rannan kahvilan tarjoilijalta. Palveluksi voi varmaan laskea senkin, jo että aamuseitsemältä löytyi täyden valikoiman kuppila, http://www.qype.co.uk/place/156558-Cafe-Le-Depart-St-Michel-Paris, jossa illan sai vaihtumaan aamuun huomaamatta. "A Cafe with a view" -meikäläisen aksentilla lausuttuna.

Eiffeliin pääsi lähes jonottamatta ja sielläkin missä yllättäen oli enemmän jonoa (matka maan alle - http://www.catacombes-de-paris.fr/), paikalla oli ystävällisesti opastava virkailija joka kertoi jonottajille, missä kohdassa jonoa on todennäköisin raja jonka jälkeen voi varautua oven sulkeutumiseen. Siitä sitten sai itse tehdä valinnan ottaako riski vai jättääkö kohde siltä päivältä väliin.

Seuraavaksi täysin subjektiivinen synteesi alussa lausumastani yleistyksestä.Turisteihin voi ja saa kyllästyä. Kyllä. Siitäkin huolimatta että he ovat hyväksi maan taloudelle ja myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen alaisia siinä missä alkuasukkaatkin. Kyllästymistä voi edesauttaa se, että itsestään terveellä tavalla ylpeiden alkuasukkaiden edessä turistit kehittävät vastahyökkäyksen strategian. "Vittujoo, varmasti osaan olla yhtä ylpeä kuin nää sammakonsyöjätkin" tai "englannin puhuminen on jokaisen turistin perusoikeus ja paikallisten on parempi opetella hyväksymään se tai saavat olla ilman rahojani". Niinpä niin..

Uskon, 
että juurikin se seikka, 
että ranskalaisilla on omintakeinen tapa kunnioittaa omaa kulttuuriaan, 
on keskeinen syy sille, 
että maa on niin kiehtova kohde vierailla. 
Sen ansiosta voimme oikeasti kokea jotain erilaista.

Sitäpaitsi, jokaisen kannattaisi kehittää arvostava asenne tuota oman kulttuurin ja outojen tapojen varjelua kohtaan. Ihan samalla tavoin ystävällinen hymy ja leppoisa suhtautuminen kanssaihmisiin auttaa maassa kuin maassa. Väitän testanneeni tätä metodia onnistuneesti.

Ota oikea kontakti ja lakkaa irvistelemästä. Sillä pärjää pitkälle.

Jukka

tiistaina, heinäkuuta 12, 2011

Ranskaa vasta-alkajille Osa 1. Liikkumisen sietämätön keveys




Minua on huijattu. Lähdetään siitä.

Kuten kai kaikille reissaajille käy, olin antanut itseni muodostaa etukäteismielikuvan maasta johon olin matkalla. Maa on sellainen, kaupunki tuollainen ja ihmiset... just joo.

Tyrmäys kaikilla tuomariäänillä.

Aloitetaan nyt vaikka metrosta. Pariisin metro on ... huikea teknis-inhimillinen rakennelma. Asemia on joka kulmalla, junat tulevat ajallaan ja vaihtaminen on todella helppoa opasteiden ansiosta. Kolmen päivän piletti kolmelle vyöhykkeelle vajaat parikymppiä. Käy myös lähijuniin ja busseihin.
Ja se toinen puoli. Ihmiset ovat ystävällisiä, kohteliaita ja huomaavaisia. Turisteja siedetään tyylikkäästi ja keskenään pidetään sopivasti hauskaa. Vanhuksille tehdään tilaa, eikä laitapuolen kulkijoitakaan nyrpistellä näkyvästi. Ohjelmaa piisaa niin asemilla kuin junissakin. Aseman jousikvintetistä yksittäiseen viulistipappaan junassa. Ihmiset ovat elossa ja näyttävät pitävän elostaan. Toisin kuin useimmiten täällä meillä.

Liikenne kaduilla. Liikenteen määrään nähden homma sujuu käsittämättömän mallikkaasti. Tarpeen tullen paikalla on poliiseja, jotka ruuhkia purkaessaan jaksavat opastaa kärsivällisesti eksyneitä ja uteliaita. Ruuhkia? Tottakai niitä on. Sehän on kaupunki. (Varsinaisessa Pariisissa asuu noin 2,2 miljoonaa ihmistä ja Suur-Pariisin alueella 12,1 miljoonaa ihmistä 14 518 km²:n alueella. Pariisin vuonna 2006 mitattu väestöntiheys on 20 696 asukasta/km².)

Pointti on tämä. 
Varaa aikaa ja varaudu yllätyksiin. 
Ces't la vie. 
Ilman yllätyksiä ei ole elämää. 
Jos ei sitä ymmärrä, on vaikeuksissa aivan missä vaan.

Ja moottoritiet. Juu, ruuhkia sielläkin ja erityisesti tiemaksupisteissä. Mutta, tiet ovat hyviä ja niitä piisaa. Aina voi valita maksuttomankin. Myös liikkumisaikansa voi valita. Mutta asfaltti on hyvää, opasteet toimivat ja tiepalveluautot surraavat aika pro:n oloisina. (Sen verran täytyy tunnustaa, että minulle oli yllätys (*_*) että bensa rahastetaan erillisessä kopissa ja että kahvin saa pääsääntöisesti automaateista. Mutta sekin on ihan juotavaa, toisin kuin joskus hiljaisempien asemien aamupaivän muhinut keitinkahvi kotoisalla abc:llä)

Jukka

perjantaina, heinäkuuta 08, 2011

Luojan oikku




On 
niin vaikeaa
katsoa heitä ja ajatella
että ovat vain ihmisiä.

Työmatkalla
kymmenen sentin korossaan...

...brasseriessa
keskittyneenä ystävättäreen
mutta samalla joka eleellään alleviivaten,
"Olen Nainen, jos sinä olet Mies!"

Huutomerkki vailla kysymystä.

Pariisittaret, Luojan oikku 
josta kannattaa
kiittää.




-Jukka-




keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011

Vain häivähdys, mutta silti enemmän




Olen tässä.


Vain 
häivähdys 
tunnetta, 
jonka luulin jo menneen.

Olen tässä...

ehkä enemmän
kuin ennen, 
ja silti vähemmän
kuin voisin

Kevyemmin
mutta 
täydemmin.


-Jukka-

Vain yksi maailma...


Kadun vilinää.

Askelia,
           katseita,
               kaikilla oma maailmansa...

Odotuksia,
           toiveita,
                takana omat pelkonsa...

ja kuitenkin...
          joskus harvoin,
                 tähtien ollessa oikeassa asemassa

Maailmat kohtaavat vailla pelkoja...

                                                       sieluja samassa tilassa?




-Jukka-



sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2011

Oppaana polullasi



Jos luulet tuntevasi minut,
loukkaa 
niitä 
joita rakastan.

Jos luulet tuntevasi minut,
haavoita 
teoillasi häntä 
joka on rakentanut maailmani.

Jos luulet selviäväsi kaikesta,
tee testi 
ja 
tiedät
mistä helvetti on tehty.

Olen käynyt siellä 
ja 
voin 
näyttää sinulle tien.




-Jukka-



perjantaina, kesäkuuta 17, 2011

Fragile




Haave,
hauras kuin  
perhosen siipi 
vitriinissä.

Huumattu, lävistetty,
säilötty lasin 
alle.

Odottamaan
...
mutta
mitä
?




keskiviikkona, toukokuuta 25, 2011

Haaveilen kasvojesi koskemisesta




Haaveilen sinun kasvojesi koskemisesta,

pystyn kuvittelemaan

poskipääsi sormenpäideni alla

vetosi on niin voimakas, etten tunne itseäni

ääriviivani katoavat, lakkaan olemasta

todellinen.




K a t o a n.




Mitä jos

katoan sinunkin edestäsi, 

häviän

?





-Anonyymi-





torstaina, toukokuuta 19, 2011

tiistaina, toukokuuta 17, 2011

Illuusio

Katson auton ikkunasta
vaihtuvaa maisemaa
hiljentynein
mielin

Olen matkalla 
mutta en odota 
pääseväni 
perille

Elän vailla odotusta
tietäen 
että elämä on 
illuusio matkasta

Todellisuus
on tässä ja nyt 

Aina.


-Jukka-

perjantaina, toukokuuta 13, 2011

Odottavan aika

Hymyilet minulle 
ja 
elämääni 
kääntyy uusi lehti.

Katsot silmiini 
ja 
ohikiitävän hetken
tunnen varjojeni katoavan.

Enkä
millään enää
jaksaisi odottaa päivää
jolloin pelkoni
lakkaa ohjaamasta minua.

Tehtäisiinkö jotain 
mukavaa
siihen
asti
?

sunnuntaina, toukokuuta 08, 2011

Muista kiittää...



Rakkautta
et voi ostaa, et edes ansaita.

Voit vain paljastaa itsesi
haavoittuvaksi
ja olla itse
rakkaus.

Mitä tahansa teetkin,
älä vaadi 
äläkä odota sitä.

Odota sen sijaan haavoja,
jotka paljastavat sinut
yhä syvemmin.

Haavoja,
jotka avaavat sydämesi 
vastaanottamaan toisen ihmisen.
 Paljaana ja yhtä haavoittuvana.

Ja kun se tapahtuu,
muista kiittää.


-Jukka-




sunnuntaina, toukokuuta 01, 2011

Orastava lupaus

Jos silmäsi ovat sielusi peili, 
haluan kuunnella sinua kunnes 
ymmärrän kaiken sen 
mitä sielusi on nähnyt ja kokenut.


Jos hymysi on kuva tunteistasi,
tahdon kokea kaiken sen
mitä sinussa herätän.


Olen sinun sillä tiedän
etten ole ymmärtänyt 
kuin vasta
hippusen siitä, 
mitä oikeasti olet.

Olen sinun, 
koska
se häviävän pieni hippu,
jonka sinusta vasta tunnen
on jot sytyttänyt minut tuleen.

Minä palan ja siksi rakastan
elämää ja sinua, 
naiseni.
...
.

-Jukka-


lauantaina, huhtikuuta 23, 2011

The Grasp Of Your Hand

“Let me not pray to be sheltered from dangers,
but to be fearless in facing them.

Let me not beg for the stilling of my pain,
but for the heart to conquer it.
Let me not look for allies in life’s battlefield,
but to my own strength.

Let me not crave in anxious fear to be saved,
but hope for the patience to win my freedom.

Grant that I may not be a coward,
feeling Your mercy in my success alone;
But let me find the grasp of Your hand in my failure.”


by Rabindranath Tagore



 

lauantaina, huhtikuuta 09, 2011

Hymy hulluudelle

Katson 
huultesi kaarta, 
poskipäittesi hehkua,
ojentuvaa nilkkaasi, 
kätesi selkää,

enkä 
osaa edes
kuvitella
mitään
sen
kauniimpaa.

Rakkaani.

Tuhat päivää
ja tuhat yötä elämästäni
antaisin yhdestä 
rakkauden
sanasta
ja katseesta
joka vahvistaisi
sen todeksi. 

Mutta 
uneni jatkuu 
ja sinä hymyilet 
hulluudelleni.


Onneksi
pelkkä hymysi
riittää lunastamaan 
taivaspaikkani.
-Jukka-