Kollektiivista kuuntelua

Katselin Travel Channelin dokumenttia seitsemän(!)henkisestä perheestä, joka on vuoden mittaisella maailmanympärysmatkalla. He tekevät samalla dokumenttia teemalla "tapaamme merkittäviä ihmisiä, ja opimme heiltä asioita, jotka jaamme ohjelmassa muillekin".

Tässä jaksossa perhe oli Yhdysvalloissa, Richmondissa. He tapasivat siellä ihmisiä, jotka työskentelevät parantaakseen orjuuden aiheuttamia arpia yhteisössä. Mielenkiintoinen oli heidän kuvauksensa Hope-yhdistyksestä, jossa orjien ja heidän hyödyntäjiensä jälkeläiset kohtasivat keskustelutilaisuuksissa.

Metodi oli melko yksinkertainen; istuttiin ringissä ja juteltiin asioista joita kulloinkin pidettiin tärkeinä tai ajankohtaisina. Keskustelun onnistumisen olennaisin tekijäkin valkeni.

"Välillä tuntuu niin hyvältä olla hiljaa ja kuunnella. Vaikka kukaan ei puhuisikaan." "Aluksi tuntui siltä, että kaikki aika on täytettävä puheella, mutta sitten opimme että hiljaisuus on hyväksi keskustelullemme."

Virtausta ja hallintaa. Luulen, että aina ei pysty ulkoapäin sanomaan, kumpi on niistä on käynnissä. Luulen että tämä on sitä kollektiivista tilannetajua, joka on aidon ymmärtämisen edellytys.

Siitä tulikin mieleeni:

"
I have a dream that one day this nation will rise up and live out the true meaning of its creed: "We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal."

I have a dream that one day on the red hills of Georgia the sons of former slaves and the sons of former slave owners will be able to sit down together at the table of brotherhood.

I have a dream that one day even the state of Mississippi, a state sweltering with the heat of injustice, sweltering with the heat of oppression, will be transformed into an oasis of freedom and justice.

I have a dream that my four little children will one day live in a nation where they will not be judged by the color of their skin but by the content of their character.
I have a dream today.

I have a dream that one day down in Alabama, with its vicious racists, with its governor having his lips dripping with the words of interposition and nullification — one day right there in Alabama little black boys and black girls will be able to join hands with little white boys and white girls as sisters and brothers.
I have a dream today.
" Martin Luther King jr. (US civil rights leader)

Hallinta vs. virtaus

Usko on pohtinut pelkoa, ja sitten olemme siirtäneet luovuuden tapporeseptin sähköpostikeskustelusta blogiin.

Mistä me olemme päätyneet sanoihin pelko ja tappo?

Koko blogi lähti liikkeelle "yksinkertaisen työelämän" (tai oikeastaan yksinkertaisen elämän) kaipuusta. Tuntui kuin sinänsä simppeliä hommaa - minä palvelen sinua, sinä jotakuta toista... ketju jatkuu ja joku palvelee minua - ei ollenkaan muistettaisi, vaan kaikki huomio menee keskinäisiin valtapeleihin ja oman egon pystyssä pitämiseen?

Jos keskitymme toistemme palvelemiseen, on kaikilla hyvä olla - eikö olekin yksinkertaista. Jos keskitymme toistemme nokittamiseen ja arvojärjestyksen määrittelyyn, on kaikilla paha olla - ja elämä on monimutkaista.

Olemme myös puhuneet hallinnan ja virtauksen tasapainosta.

Kaikki puhuvat virtauksen (=luovuus, yksinkertainen ja luonnollinen asioiden sujuminen, vaivattomuus ja kilpailemattomuus) puolesta, mutta kun ympärilleen katsoo, arjen käyttäytyminen ilmaisee hallintaa ja pelkoa.

Molempia ei voi saada, otetaan mieluummin hallinta - näin ilmeisesti ajatellaan. Ja silloin ollaankin tuossa luovuuden tapporeseptissä. Ollaan muuten usein kotonakin - kuinka monessa perheessä oikeasti siedetään luovaa lasta, meinaan siitä luomisesta tulee usein meteliä ja sotkua?

Eräs tarina kertoo pojasta, joka oli innostunut kotivideoiden tekemisestä - erityisesti kauhutarinoiden. Erääseen pätkäänsä hän tarvitsi rekvisiitaksi verta ja pyysi äitiään tekemään ämpärillisen tomaattisosetta, heiteltäväksi keittiön seinille. Ja mitä äiti teki? Ämpärillisen tomaattisosetta, auttoi sen heittelemisessä keittiön seinille, auttoi filmin teossa, siivosi keittiön - ja nauroi päälle sekä kannusti poikaansa.

Pojan nimi on muuten Steven Spielberg.

Minusta tuntuu, että aika useat kyllä tajuavat tämän tapporeseptin ja tekevät silti juuri niin. Kyseessä on valinta: hallinta vs. virtaus. Mieluummin luovutaan virtauksesta (eli luovuudesta) kuin hallinnasta, kontrollista, väärin ymmärretystä vallantunteesta. Monet johtajat pelkäävät tilannetta, jossa kaikki työntekijät alkavat ajatella riippumattomasti ja luovasti - kuka työt tekee?

On pakko kysyä vastakysymys: kuka uudet työt ja markkinat luo?

Hallinta vs. luovuus ei tietenkään ole joko-tai, kaksi ääripäätä, vaan jatkumo. Jokaiselle tilanteelle on olemassa "sopiva" yhdistelmä hallintaa ja virtausta. Kyse on siitä, osataanko kollektiivisesti aistia tilanteita ja joustavasti sekä hallita että virrata.

Terveisin Oiva