Itsestä huolehtiminen on lähimmäisenrakkauden edellytys

Kirjoitin jo Kemppinen-blogiin, mutta jatketaan ajatusta vielä täällä.

Ajatus lähti liikkeelle talouskriisin vaikutuksista ja siitä, miten äärimmäisiin muutoksiin elämässämme se voi johtaa.

Talouskriisi on ilmastonmuutos ja myös linkittyy samaan ilmiöön.
Sen ihmisjoukon määrä kasvaa kaiken aikaa, joka uskoo kulutuksen kasvattamisen olevan vielä vaarallisempaa kuin talouden laskusuhdanteen.

Vaikea yhtälö on tässä; perinteisten lääkkeiden löytäminen talouskriisin hoitoon vie sivuvaikutuksena Tuvalun merenpohjaan ja päättää maanviljelyn Espanjassa.

Tarvitaan uutta "lääketiedettä", siis yhtenäisteoriaa eko-, sosio- ja taloussysteemeistä huolehtimiseen.

Joitakin tuhansia, tai kymmeniä tuhansia, vuosia vallalla ollut ajatus jatkuvasta elintason noususta itsestäänselvänä tavoitteena tullaan kyseenalaistamaan.

Asia ei kuitenkaan ole aivan ennenkuulumaton. Australian alkuperäisillä asukkailla oli useamman kymmenen tuhannen vuoden mittainen sivilisaatiojakso, joka perustui kaiken olevan kunnioittamiseen. Homma toimi, kunnes sivistys saapui ja mikrobiologia kaatoi heidän yhteiskuntarakenteensa.

Aikaa ja voimia itselle, sen jälkeen sitten muille. Tässä järjestyksessä, kuten lentokoneiden happimaskin käyttöohjeissa lukee.

Jos en hengitä, en voi olla avuksi muillekaan.

"Yhtenäisteorian" nimissä haluan painottaa, että itsestä huolehtiminen ei ole ristiriidassa lähimmäisenrakkauden kanssa. Rakkaus ei ole "joko-tai" eikä "mulle tai sulle".

Jos en saa happea, enkä pääse eroon egon minäkeskeisyydestä, olen käytännössä kykenemätön auttamaan muita. Ja se on yksi elämisen tarkoituksista; olla läsnä, tuoda valoa ja iloa sinne, missä sitä tarvitaan.

Jukka

PS. Kuva on Ronald William Pearsallin Desert Flower.

Oikeus tietää ja ymmärtää?

de Pree osa 4. Oikeus saada tietää ja ymmärtää.

Meidän kaikkien on ymmärrettävä yrityksemme ja työmme tarkoitus. Meillä on oikeus saada tietää minne olemme menossa ja millä keinoin.

Jokaisen on saatava tietää omat mahdollisuutensa kehittyä yrityksessä jossa toimimme. Meillä on oikeus tietää ryhmän mahdollisuudet ja se, miten ne voidaan hyödyntää.

Asioitten ymmärtämisen kannalta on olennaista, että johtajat selvittävät ryhmän jokaisen jäsenen velvollisuudet.

dePreen kirja on viime vuosituhannelta mutta olen tähän asti ajatellut sen olevan täysin relevanttia tekstiä tähänkin hetkeen. Nyt vähän epäröin...

On selvää, että omistajan tai johtajan velvollisuus ja intressikin on kertoa, mikä on yrityksen idea, minne se on menossa ja mitkä ovat parhaaksi havaitut etenemiskeinot ja polut. Tämä on jossain määrin jatkuvasti päivittyvää asiaa, kun maailma muuttuu ja polut menevät umpeen samalla kun uusia aukeaa.

Siitä en kuitenkaan ole lainkaan varma, kuka voisi kertoa ja millä mandaatilla minulle, mitkä ovat kehittymismahdollisuuteni puhumattakaan ryhmän roolista ja mahdollisuuksista. Kovin kaukana ei ole sekään mahdollisuus, että ymmärtämisen, tietämisen ja tiedon välittämisen suunta voisi olla toisinpäin kuin de Pree näkee.

Yhä useammin asiantuntemus on syvempää työntekijöillä kuin sen antajilla. Metallipajan tietokoneohjatun laserleikkurin käyttäjä tietää johtoa paremmin, mihin vempele taipuu viimeisten ohjelmapäivitysten jälkeen. Urheilukaupan myyjä tietää varsin tarkkaan liikkumisen viimeiset virtaukset teinien parissa, olettaen tietenkin että hän on hereillä asiakkaita kohdatessaan.

Aivan keskivertoduunarilla on kaikkialla mukana kulkevalta kannettavaltaan pääsy tietoon, josta yliopiston professori vain uneksi kolmekymmentä vuotta sitten.

Esimerkkinä uutinen muutaman viikon takaa, jossa terveystietoa harrastava maallikko sai migreenin synnystä oivalluksen, joka parin oikean tutkijan tukemana löysi tiensä lääketieteelliseen julkaisuun. Selitys moiselle oli se, että maallikko mietti lähtökohtaisesti asioita asiantuntijaa laajemmalla spektrillä ja käytti googlea asioiden yhdistäjänä.

Tämmöisestä toiminnasta seuraa, että työstään kiinnostunut ihminen pystyy yhdessä samanmielisten työtovereidensa kanssa tarjoamaan merkittävän lisäarvon paitsi asiakkailleen, myös yrityksen johdolle sen strategistenkin pohdintojen tueksi.

Emme ole yksin, emme maailman napoja, emme toisiamme viisaampia emmekä läheskään aina edes läsnä siellä missä luulemme olevamme.

Näin sen ymmärrän.

Jukka

PS. Ymmärrystäni on auttanut tämmöinen tekstinpätkä, jonka löysin Paulo Coelhon kirjasta.