Riko minut että ehjäksi tulla saan...

Olen vaikuttunut suomalaisen lyriikan nykytilasta. Näinä muutoksen aikoina teksti saa paitsi inhimillisen, myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Puhuvathan ihan täyspäiset ihmiset luovasta tuhosta ihmiskunnan pelastajana.

---------------------------

Riko minut

Riko minut riekaleiksi
särje salani siruiksi
pilko minut atomeiksi
murskaa muistoni muruiksi
tallaa tietoni tomuksi
runno raivoni romuksi
polje maahan mun mielettömyys
ja se pohjaton itsekkyys

Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut

Puhko minut palasiksi
älä päästä mua perille
taio suusi sapeliksi
viillä valheeni verille
tao rautaasi yli yön
läpi levon ja läpi työn
iske ivani seinää päin
iske kolmasti peräkkäin

-Sinikka Svärd

Ja sama laulettuna.

Mieli kuvittelee Joulun

Ajatellaanpa, ihan vain huvin vuoksi, että meillä ihmisillä olisi kyky ajatella olevia ja tulevia ihan oikeasti. Ajatellaanpa vielä, että ajatuksillamme olisi tapa tulla toiminnaksi.

Jatketaan sitten ajatusta eteenpäin. Entäpä jos suuri joukko ihmisiä saisi jonain vuonna tai syyskautena saman ajatuksen aikaiseksi, ja olisi ajatuksestaan kovin vaikuttunut. Miltei pelästynyt. Eikö se voisi saada isoja asioita aikaiseksi?

Entpä jos sadat miljoonat ihmiset tulisivat jonain syksynä siihen tulokseen että tämä meidän maapallomme, ja sen ilmasto voivat hyvin huonosti. Niin huonosti, että ellei asialle tehdä jotain, ei tämän päivän ajatuksia löydy huomisen historian kirjoista, koska niitä ei ole.

Tästä ajatuksesta sitten seuraavaan. Miten tähän on tultu? Mistä se johtuu? Joku, monikin, voisi ajatella että ihminen on ollut hiukan ajattelematon, välinpitämätön, ahnekin ehkä? Ainakin joku ja joskus.

Järkiajattelusta fantasiaan, sillä sadut ja mielikuvitus kuvaavat joskus todellisuutta paremmin kuin se ajattelu, jota järjeksi kutsutaan. (Kuka järkevä ihminen olisi osannut ajatella tämän päivän hesarin otsikot vaikkapa vuosi sitten?)

Fantasiassa kaikki on mahdollista. Eikö vaan?

Kuvitellaan sitten sellainen satu, jossa ihmiset ovat yhtä ja heidän kuvitelmansa ovat samaa satua. Yhteinen mieli ja kuvitus. Käytetään sitten sitä kuvitusta apunamme. Mitä tällaisella mielikuvituksella voisi tehdä? Voisi vaikka keksiä nopeimman tavan vaikuttaa ihmisten ahneuteen ja ilmaston saastumiseen. Mitä tällainen tavallinen ihminen voisi ymmärtää niin isoista asioista?

Autot saastuttaa, niiden tekeminen ja ajaminen kuluttaa luonnonvaroja. Pitää paikkansa. Jo vain. Jep.
Pörssimeklarit on ahneita ja kaikki talousuutiset käsittämättömiä. Siinä systeemissä täytyy olla iso huijaus käynnissä. Varmasti! Näin on.

Mitä fantasiassa voisi tästä seurata? Ihmisten mielet yhdessä muuttavat maailmaa. Autoja ei osteta, huijaukset paljastetaan. Maailma muuttuu. Isosti.

Ikävän oloinen fantasia. Vai onko? Eihän katastrofia voi kukaan haluta, vai voiko?

Mikä on katastrofi ja miten fantasia päättyy? Ajattelen, että se on meidän kaikkien mielikuvituksen varassa.

Joulun sanoma on muutoksen sanoma. Kuvitellaan itsellemme rauhallinen joulu ja eletään se.

Rauhallista joulua!