Kaikessa rauhassa . . . Tyyni tiedostaminen sarja alkaa

Sain Heidiltä haasteen, jota en voi jättää huomioimatta. Heidi on nimittäin ensimmäinen tätä blogia kommentoinut henkilö, joten hänen kommenteillaan on oma painoarvonsa:)

Kuten viime kirjoituksessani totesin, tällä tekstillä on ollut minuun outo vaikutus. Olen lukenut sitä jo vuoden saamatta tarpeekseni. On siis aika sanoa se omin sanoin...

Keeping calm
Whoever understands the meaning of life knows that nothing has a beginning and an end, 
and so he does not become anguished. 
He fights for what he believes in without trying to prove anything to anyone,
keeping the quiet calm of one who has had the courage to choose his destiny.
This holds true for both love and war. 
Warrior of light

Muistan opiskeluaikoina käyneeni hauskoja dialogeja filosofiaa pääaineena opiskelleen ystäväni Juhan kanssa. Olin silloin vakuuttunut siitä, että juuri elämän rajallisuus tekee siitä mielenkiintoisen. Päättelin tuolloin, että rajallinen määrä valintoja, kokemuksia ja elämää antaa merkityksen jokaiselle valinnalle ja siten koko elämälle. Se kuulostaa edelleenkin järkevältä. Tekemällä oikeita asioita syntyy oikeanlainen elämä. 


Mutta toisaalta...
Merkityksellisiä tekoja vai tyyntä tiedostamista? Jos millään ei ole alkua eikä loppua, niin mieli tyyntyy ahdistuksen poistuessa. Mistä siis pelko ja mistä rohkeus? Samaisen tekstin seuraavassa lauseessa puhutaan nimittäin rohkeista päätöksistä ja oman kohtalon valinnasta. Ota tästä sitten selvä...paradoksi kuitenkin puhuttelee minua :) 


Satakuntalaista mielenlaatuani hivelee erityisesti periaate omien uskomusten ja oikeina pitämieni asioiden toteuttamisesta, ilman että siitä tehrään mitään numeroo. "Tää on mun juttu ja näin se menee, ei mun tarvii sitä kellekkään selittää, kun mä tiedän että on oikein tehdä näin."
Enkä ole koskaan vertaillut itseäni toisiin tai miettinyt mitä muut tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni ajattelevat. Oma sisäinen laaduntarkkaajani tai omanelämänidolstuomari on aina ollut sen verran ankara, että jos sen olen saanut hiljaiseksi, ei siihen muillakaan ole ollut sanomista. Kenellekään muulle ei ole tarvinnut todistella niissä asioissa onnistumista, joita itse olen pitänyt tärkeinä. Eikä vähemmän tärkeillä ole niin väliäkään =)

"Ja kaikki tämä on totta niin sodassa kuin rakkaudessakin."

Tunnustan ja ennustan, että lisää on tulossa (=

Ymmärrätkö tämän?

Tunnustan. Yöpöytäni kirjapinossa on myös Coelhoa. Yhdessä niistä on jotain mystistä. Olen lukenut tämän tekstin kymmeniä kertoja. Uudestaan ja uudestaan. Siinä on jotain, mikä pitää minua otteessaan koska en ymmärrä sitä, en kertakaikkiaan saa otetta. Ja kuitenkin se rauhoittaa minut ilta illan jälkeen ja nukun levollista unta. Kuin jokin mantra tai kehtolaulu.

Mitäpä jos kokeilisit ja kertoisit sitten sen vaikutuksesta sinuun?

ON THE ART OF SWORD

Many centuries ago, in the days of the samurais, a text was written in Japan on the spiritual art of wielding the sword: "Impassive comprehension", also known as "The Treatise of Tahlan", the name of the author (a fencing master and Zen monk). Below are some extracts that I have adapted: Keeping calm Whoever understands the meaning of life knows that nothing has a beginning and an end, and so he does not become anguished. He fights for what he believes in without trying to prove anything to anyone, keeping the quiet calm of one who has had the courage to choose his destiny. This holds true for both love and war. Letting the heart be present Whoever trusts in his power of seduction, capacity to say things at the right time, and proper use of the body, is deaf to "the voice of the heart." This can only be heard when we are in perfect tune with the world around us, never when we feel we are the centre of the universe. This holds true for both love and war. Learning to be the other We are so centred on what we feel is the best attitude that we forget something of great importance: in order to reach our objectives, we need other people. So it is necessary not only to observe the world but also to imagine ourselves in the skin of others and to know how to follow their thoughts. This holds true for both love and war. Finding the right master Our path will always cross that of many others who for love or pride wish to teach us something. How can we tell the friend apart from the manipulator? The answer is simple: the true master is not the one who teaches an ideal path but rather he who shows his pupil the many ways that lead to the road that must be travelled to reach the destination. As of the moment that you find this road, the master can no longer help you, because your challenges are unique. This holds true neither for love nor war - but if we fail to understand this item, we will never get anywhere. Escaping from threats We often think that the ideal attitude is to give life for a dream, but there is nothing more mistaken than this. In order to make a dream come true, we need to conserve our life, and so we have to know how to avoid whatever is threatening us. The more we premeditate on our steps, the more we stand to be wrong, because we are not taking others into consideration, or life's teachings, or passion and calm. The more we feel we are in control, the farther we are from controlling anything at all. A threat gives no warning, and a quick reaction cannot be programmed like a walk on Sunday afternoon. So if you want to be in harmony with your love or with your fight, learn to react fast. Using polite observation, do not let your supposed experience of life turn you into a machine, but rather use this experience always to listen to "the voice of the heart." Even if you disagree with what this voice is saying, respect it and follow its advice, for it knows the best moment to act and the right moment to avoid action. This also holds true for both love and war. Warrior of light PS. Olen sitä mieltä, että ymmärtäminen on kovasti yliarvostettua =)