Hallinta vs. virtaus

Kiitos Usko, hyvin matelee tuo mittarimato :-)

Se onkin hyvä mielikuva: mato on Hidas, se etenee Harkiten. Ei kaikkea tarvitse mitata, joihinkin asioihin voi vain luottaa... mitä miettii mies, joka mittaa pelinsä pituuden? Jos TIETÄÄ sen riittävän, ei sitä tarvise mitata.

Mutta miksi mennä Palaverstaniin? Hyvä kysymys. On syytä pohtia, millaiset asiat valikoituvat palaverin tai yleisemmin yhdessä tekemisen aiheiksi ja mitkä yksin tehtäviksi.

Tai ylipäätään: millaiset asiat vangitsevat huomiomme ja valikoituvat tekemisemme kohteeksi. Koko ajan jotkut toiset asiat, kokonaiset todellisuudet, jäävät täysin huomaamatta.

On asioita, joille emme tee mitään. Kuinka tietoisesti olemme tehneet sen päätöksen?

Minusta näyttää siltä, että meidän huomiomme ja sitä myötä energiamme suuntautuvat hallintaan, pitämään toistemme ajatukset ja teot keskivertoputken sisällä. Ongelmaksi nousee yhtä lailla ala- ja ylärajan ylittäjä. Häiriöitä ei sallita.

Me puhumme kyllä paljon luovuudesta ja huippuosaamisesta, mutta koetapas esittää uusia ideoita ohi komentoketjun. Tai katso kalenteriasi: onko siellä enemmän seuranta/valvonta/budjetti/ennuste -palavereja, vai ideointi/brainstorming/rentoutumis/tutustumis/hassuttelu -palavereja? Entä hiljentymishetkiä, onko siellä niitä?

Arjen käyttäytymistämme selittää paremmin sana "hallinta" kuin "virtaus", siltä minusta näyttää?

Haluaisin avata keskustelun hallinnan ja virtauksen ongelmasta. Siinä taitaa olla (työ)elämän mielenkiintoisin yin/yang -pari? Tasapaino lienee parempi kuin jommankumman rökäletappio?

- Oiva

Miksi matkustaa Palaverstaniin ylipäänsä?

Tietoyhteiskunnassa tieto, puhe ja kuvakin kulkee lähes ilmaiseksi ja lähes reaaliajassa. Miksi siis edelleen ihmisiä kutsutaan samaan paikkaan a)katsomaan lähes pysähtymätöntä powerpointvirtaa, säestettynä ääneenlukemisella b)toteamaan esityslistalla olleiden asioiden olevan vaiheessa kiireestä johtuen tai c) kuulemaan, mitä joku jossain on jo päättänyt ja haluaa osallistujien automaattisesti hyväksyvän.

Nykyinen työyhteisöni on hyvin korrekti, eikä sen hajaantumistekijä siksi nouse kovinkaan korkealle. Tosin korrektius on sitä luokkaa, ettei kokouksen kulkua haluta häiritä millään muotoa. Ei edes kommenteilla tai palautteella, ellei sitä erikseen pyydetä.

Ainoa mielekäs perustelu Palaverstanin matkalle on osallistujien keskinäinen kommunikaatio. Kommunikaatiolla tarkoitan ilmeiden, eleiden, äänenpainojen, katseiden ja sanojen vaihtoa joka välittää suunnattomasti enemmän tietoa osallistujien suhteesta käsillä oleviin asioihin. Kaikkia niitä vuorovaikutuksen keinoja, joita varten aistimme ja aivomme ovat kehittyneet nykyiselle tasolle.

Koska eleiden mittaaminen on työlästä, voisi hajaantumistekijän rinnalle ottaa vuorovaikutuksen suhdeluvun (100*osallistujien väliset puheenvuorot/kokouksessa yhteensä tehdyt puheenvuorot). Jos suhdeluku jää alle 50% voidaan seuraavat kokoukset ehdottaa toteutettaviksi pienemmällä kokoonpanolla tai kokonaan sähköisessä muodossa.
Tiedotteena muodossa tai toisessa.

Tai oikeastaan meidän tapauksessamme parempi ratkaisu voisi olla aihelistan lyhentäminen puoleen, joka voisi luoda edellytykset vuorovaikutuksen synnylle. Jo kahden minuutin hiljaisuus puheenvuorojen välillä voisi olla järisyttävä kokemus ja houkutella ihmiset keskustelemaan, siis rikkomaan tuo hirveä hiljaisuus.

- Usko