Minun elämäni

Timo Mäkelän sarjakuvahahmo näki sunnuntaihesarissa unta mummolasta.

"Unessa oli paljon valoa... ja valkoisia pilviä. Heinäpoutaa ja luottavaista katselua tulevaisuuteen."

Sain helposti kiinni mielenmaisemasta, tunnelmasta, tuoksuista ja mauistakin. Sitä vain jäin miettimään, etten millään tavalla muista katselleeni tulevaisuuteen. Luottavasti tai muutenkaan.

En muista koskaan kuulleeni keskustelua tulevaisuudesta. "Sitten kun..." lauseet puuttuivat kokonaan lapsuudestani, ainakin mielikuvissani.

Mummolassa tehtiin heinätöitä, lypsettiin lehmiä, kerättiin tuoretta ruohoa possuille, käytiin metsätöissä ja juotiin kesällä keltaista jaffaa, joka auttoi moniin vaivoihin. Viikonloppuisin kun vieraat saapuivat ja heille keitettiin kahvit, saattoi joku heistä käydä auton takaluukulla virkistymässä. Sen jälkeen puhuttiin isommistakin asioista; miesten jutuissa vertailtiin koneita ja autoja, puhuttiin kylän tapahtumista ja naisväki aprikoi perheen asioita. Yksi tädinmies tapasi usein kertoa, miten hyvin neuvostoliitossa on asiat hoidettu. Hän tiesi, kun oli käynyt siellä kuorma-autolla. Se taisi olla spekulatiivisinta, mitä muistan kuulleeni.

Tänään takapihan terassin helteessä on jotain samaa, kuin mummolan kesissä. Vaikka alkamassa on viimeinen lomapäivä ja heti huomenna taas kalenteri ottaa miehestä niskalenkin, on kuin Mäkelän sarjakuva olisi tuonut aikakoneena tuokion satakuntalaista heinäpeltoa tänne Nummelan harjulle.

Ei sentään heinätöitä, mutta hippusen sitä samaa turvallisuuden tunnetta, joka heinäpellolla hellekesänä talkkunaa syödessä oli itsestään selvyys.

Mielenrauhaa ...

Laman vai heräämisen merkkejä?

Kesän tullessa originellien setämiesten on tapana ennustaa säätä sammakoista. Nyt merkkien tulkitsijoiden joukkoon ovat liittyneet harmaat tilastoauguuritkin.

Viime päivinä on julkaistu useampia uutisia, joilla todistellaan miten sen ja sen kulutus on vähentynyt ja se osoittaa kuluttajien olevan huolissaan taloudesta.

Viimeiseksi samat uutiset kerrottiin loman ajan kulutuksesta. Mutta ähäkutti, ruotsalaiset ovat vielä enemmän huolissaan, kun pienentävät enemmän omaa lomabudjettiaan. Tämä tosin selittyy kuulemma sillä, että heillä suurempi osa omaisuudesta on sijoitetusinstrumenteissa, joiden arvot ovat pudonneet ja he ovat siksi kokeneet köyhtyneensä.

Höpö höpö.

Sen verran on tullut tilastotieteen kanssa hikoiltua, että arvaan korrelaation ja kausaliteetin menneen sulavasti sekaisin tulkinnoissa. Ongelmana on, että tilastotieteen muuttujiksi ei ihan helpolla saa mielenliikkeiden ja arvojen ilmaisimia.

Mitäs jos kulutus vähenee sen vuoksi, että ihmiset ovat enemmän huolissaan kuluttamisesta kuin taloudesta? Erityisen hyvin tämä pätee polttoaineen käyttöön ja lentämiseen etelän maihin, joissa hikoillaan epämukavien lämpötilojen, kuivuuden ja orastavien ruokamellakoiden kanssa.

Myönnetään, kulutuksen vähentäminen voi olla merkki huolestumisesta. Mutta jos huolen aiheena on kulutuksen aiheuttama pahoinvointi, merkki on hyvä.

Aina vain paremmalta kuulostaa, jos kulutuksen vähentäminen olisi merkki hyvinvoinnin löytämisestä ilman kulutusta. Jospa vähempikin riittäisi? Näin kesän kunniaksi!