"impassive comprehension" - The Treatise of Tahlan päättyy kappaleeseen, jonka jokaista ajatusta pidän kalliina aarteena.Luulen että tämä ei tulkinnasta parane, mutta kerron kuitenkin mitä se minussa herättää.
Escaping from threats
We often think that the ideal attitude is to give life for a dream, but there is nothing more mistaken than this.
In order to make a dream come true, we need to conserve our life, and so we have to know how to avoid whatever is threatening us.
The more we premeditate on our steps, the more we stand to be wrong, because we are not taking others in to considerations or life teachings or passion and calm. The more we feel we are in control the farther we are from controlling anything at all. A threat gives no warning, and a quick reaction cannot be programmed like a walk on sunday afternoon.
So if you want to be in harmony with your love or with your fight learn to react fast. Using polite observation, do not let your supposed experience of life turn you into a machine, but rather use this experience always to listen to "the voice of the heart." Even if you disagree with what this voice is saying, respect it and follow its advice, for it knows the best moment to act and the right moment to avoid action.
This also holds true for both love and war.
"In order to make a dream come true..." Muistuttaa lentokoneen turvaohjeesta, jota taannoin paheksuttiin jossain lehtikirjoituksessa merkiksi aikamme itsekkyyden kulttuurista. "Varoitusvalon syttyessä laita happinaamari ensin itsellesi ja auta sitten muita." Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan lähimmäisistä huolehtimista. On oltava olemassa, jotta voi elää unelmaansa. Yksinkertainen ja selkeä ohje, joka joskus on unohtua.
"The more we premeditate our steps..." Sisältää ison paradoksin. Elämänsä kannatta elää niin, että selviää mahdollisimman hyvin hankalistakin paikoista ja ajoista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voisi suunnitella tulevaisuutensa. Ellei sitten aio eristäytyä elämältä totaalisesti.
Suurimmat opit, oivallukset ja lahjat elämässä tulevat yllätysten kautta sillloin kuin niitä vähiten odotamme. Ajoitus voi tosin johtua myös siitä, että jos kuvittelen tietäväni mitä elämä voi tarjota, olen ravistelun tarpeessa;)
Hallinnan tarve ja tunne ovat elämälle vierasta ja siksi ne aiheuttavat kovin paljon surua ja murhetta sille, joka jää niiden vangiksi.
"So, if you want to be in harmony..." On oltava rento ja skarppi saman aikaisesti. Sattumaa tai ei mutta tätä harjoitetaan erityisellä huomiolla sellaisissa lajeissa, kuin tai-chi, judo, aikido, jooga,...
On osattava hyödyntää kokemuksia, mutta samaan aikaan hyväksyttävä että on valmistauduttava kyseenalaistamaan koko ajan kaikki mitä on elämänsä aikana oppinut. On oltava valmis hylkäämään järjen ääni, oltava luottamatta tunteeseen, ja keskityttävä olemaan tietoinen ja toimimaan sydämen äänen mukaan.
Mutta mikä on se sydämen ääni? Mistä se tulee ja miten sen tunnistaa? Vai tarvitseeko tällaisia edes miettiä?
Kerro sinä!
