Olen
tullut ikään
jolloin mikään muu
ei merkitse enempää,
kuin olla uskollinen
sielulleen.
Juuri tänään
ja juuri siksi tunteeni
saavat syvemmän sisällön.
Ne ovat enemmän kuin käyttövoima
miehiselle minälleni,
lapselle sisälläni,
lapselle sisälläni,
tai
sille seikkalijalle
johon vasta
tutustun.
Tunteeni
ovat nyt kanava
sielulleni.
sielulleni.
Ja
juuri siksi
ne ohjaavat elämääni.
Nyt ja tässä tärkeintä
on olla uskollinen
sille mikä
olen.
Itselleni,
elämän kumppanilleni.
Ei kompromisseja, ei vaatimuksia.
Ei puutetta mistään.
Vain
kaipuu
ikuisuuteen
...
rakkauteen.
-Jukka-
14 kommenttia:
Ihmisellä on kai aina ikävä jonnekin vaikkei aina tiedä mihin. Rakkaus on kiva kaipuun kohde =)
Niin on ;)
Ja tänään kaihon sävel soi näin -
http://www.youtube.com/watch?v=Ox9sKwW_GIk
Mikä mahtaa olla miehen ikä? Kyselee utelias....=)
Yleisesti ottaen
sanoisin aikuisuuden ja siis miehuuden alkavan siitä, kun nuoruuden agendan toteuttaminen tulee tiensä päähän.
Nuoren miehen agenda=kokemusten keruuta, minuuden näkemistä teoiksi ja aikaansaannoksiksi, kukkoilua kaikissa muodoissa.
Aikuisen miehen agenda=ottaa vastuuta itsestään ja teoistaan, kantaa vastuuta muista myös antamalla heille omaa vastuuta, arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä (erityisesti naisia ja lapsia) kaikissa ajatuksissaan, sanoissaan ja teoissaan. On tunnistanut oman tehtävänsä myös yhteisönsä palvelemisessa.
Itselläni se alkoi neljänkympin jälkeen. Olen siis ehtinyt jo hyvin harjoitella. ;)
Runosi tunnelma siivitti eilistä päivääni töissä ja lenkillä. Siinä on jotain äärettömän hyvää, selkeää ja levollista. Kiitos !
- Karolina
@ Karoliina
Kommenttisi siivitti juuri minun päivääni. ;)
Oi miten mahtavaa.
Äärelläsi on hieno kulkea =)
*katsoo maata nouseva punakare poskillaaan, seisoo polvet liki toisiaan ja tuuppii kengännirkolla maata edessään*
"no nää nyt on tällasii..."
:)
Nöyrin kiitos.
Hieno ja viisas runo. Allekirjoitan kaiken sanomasi. Tähän vain en taida käytännössä olla vielä valmis:
"...mikään muu
ei merkitse enempää,
kuin olla uskollinen
sielulleen."
eli en vielä elä todeksi tätä, vaikka tiedän sen olevan minullekin näin...
Tiedätkö Ari,
Luulen ettei ole pidemmän päälle oikeasti mahdollista olla elämättä...sen jälkeen kun on kerran oivaltanut.
Kiitos kun vinkkasit Helmi-Maarian sivuilla tästä blogista. Hieno blogi ja upea runo, juuri tämä tässä. Tänne jään kuikuilemaan lisää ;)
Kiitos itsellesi Marmustoi! Näitä tämän tapaisia löytyy tuosta viereisestä arkistosta noin syyskuusta 2010 alkaen ;)
Niin kaunista ja oivaltavaa. Kiitos Jukka! :)
Minäkin hyppäsin tänne hyvästä kommentistasi Elina Koiviston blogista. En tullut turhaan.
Lähetä kommentti