Tonyn kirja vetovoimasta on hyvä. Oikeasti suosittelen sitä. En kuitenkaan ole ihan sinut ajatukselle suhteesta, jossa ihmiset ovat toisilleen keinoja tai välineitä halujen toteuttamiselle.
Mielestäni ihmisten tulisi aina olla toisilleen päämäärä sinänsä, ei koskaan väline.
Tähän liittyvä hyväksyvä läsnäolo on oivallinen asia. Pyrin siihen itsekin. Tosin sekään ei ole aivan helppo. Onko hyväksynnälle mitään rajoja? Onko minulla rajat? Voidaanko rajoja edes asettaa hyväksyvässä elämänasenteessa?
Erään toisen psykologin mukaan rajojen asettaminen on jopa velvollisuus. Aikuistenkin kesken.
Tiedä häntä...elämä on jännä paikka. Ei oikeita vastauksia. Vain hyviä kysymyksiä... =)
2 kommenttia:
Jotenkin en vaan tunne samalla tavalla kuin psykologi. Mieluummin olen lähellä ja mielelläni saan myös sen mitä haluan.
Hyväksyvä läsnäolo. Voisko se olla jees?
Tonyn kirja vetovoimasta on hyvä. Oikeasti suosittelen sitä. En kuitenkaan ole ihan sinut ajatukselle suhteesta, jossa ihmiset ovat toisilleen keinoja tai välineitä halujen toteuttamiselle.
Mielestäni ihmisten tulisi aina olla toisilleen päämäärä sinänsä, ei koskaan väline.
Tähän liittyvä hyväksyvä läsnäolo on oivallinen asia. Pyrin siihen itsekin. Tosin sekään ei ole aivan helppo. Onko hyväksynnälle mitään rajoja? Onko minulla rajat? Voidaanko rajoja edes asettaa hyväksyvässä elämänasenteessa?
Erään toisen psykologin mukaan rajojen asettaminen on jopa velvollisuus. Aikuistenkin kesken.
Tiedä häntä...elämä on jännä paikka. Ei oikeita vastauksia. Vain hyviä kysymyksiä... =)
Lähetä kommentti