Mieli kuvittelee Joulun

Ajatellaanpa, ihan vain huvin vuoksi, että meillä ihmisillä olisi kyky ajatella olevia ja tulevia ihan oikeasti. Ajatellaanpa vielä, että ajatuksillamme olisi tapa tulla toiminnaksi.

Jatketaan sitten ajatusta eteenpäin. Entäpä jos suuri joukko ihmisiä saisi jonain vuonna tai syyskautena saman ajatuksen aikaiseksi, ja olisi ajatuksestaan kovin vaikuttunut. Miltei pelästynyt. Eikö se voisi saada isoja asioita aikaiseksi?

Entpä jos sadat miljoonat ihmiset tulisivat jonain syksynä siihen tulokseen että tämä meidän maapallomme, ja sen ilmasto voivat hyvin huonosti. Niin huonosti, että ellei asialle tehdä jotain, ei tämän päivän ajatuksia löydy huomisen historian kirjoista, koska niitä ei ole.

Tästä ajatuksesta sitten seuraavaan. Miten tähän on tultu? Mistä se johtuu? Joku, monikin, voisi ajatella että ihminen on ollut hiukan ajattelematon, välinpitämätön, ahnekin ehkä? Ainakin joku ja joskus.

Järkiajattelusta fantasiaan, sillä sadut ja mielikuvitus kuvaavat joskus todellisuutta paremmin kuin se ajattelu, jota järjeksi kutsutaan. (Kuka järkevä ihminen olisi osannut ajatella tämän päivän hesarin otsikot vaikkapa vuosi sitten?)

Fantasiassa kaikki on mahdollista. Eikö vaan?

Kuvitellaan sitten sellainen satu, jossa ihmiset ovat yhtä ja heidän kuvitelmansa ovat samaa satua. Yhteinen mieli ja kuvitus. Käytetään sitten sitä kuvitusta apunamme. Mitä tällaisella mielikuvituksella voisi tehdä? Voisi vaikka keksiä nopeimman tavan vaikuttaa ihmisten ahneuteen ja ilmaston saastumiseen. Mitä tällainen tavallinen ihminen voisi ymmärtää niin isoista asioista?

Autot saastuttaa, niiden tekeminen ja ajaminen kuluttaa luonnonvaroja. Pitää paikkansa. Jo vain. Jep.
Pörssimeklarit on ahneita ja kaikki talousuutiset käsittämättömiä. Siinä systeemissä täytyy olla iso huijaus käynnissä. Varmasti! Näin on.

Mitä fantasiassa voisi tästä seurata? Ihmisten mielet yhdessä muuttavat maailmaa. Autoja ei osteta, huijaukset paljastetaan. Maailma muuttuu. Isosti.

Ikävän oloinen fantasia. Vai onko? Eihän katastrofia voi kukaan haluta, vai voiko?

Mikä on katastrofi ja miten fantasia päättyy? Ajattelen, että se on meidän kaikkien mielikuvituksen varassa.

Joulun sanoma on muutoksen sanoma. Kuvitellaan itsellemme rauhallinen joulu ja eletään se.

Rauhallista joulua!

Itsestä huolehtiminen on lähimmäisenrakkauden edellytys

Kirjoitin jo Kemppinen-blogiin, mutta jatketaan ajatusta vielä täällä.

Ajatus lähti liikkeelle talouskriisin vaikutuksista ja siitä, miten äärimmäisiin muutoksiin elämässämme se voi johtaa.

Talouskriisi on ilmastonmuutos ja myös linkittyy samaan ilmiöön.
Sen ihmisjoukon määrä kasvaa kaiken aikaa, joka uskoo kulutuksen kasvattamisen olevan vielä vaarallisempaa kuin talouden laskusuhdanteen.

Vaikea yhtälö on tässä; perinteisten lääkkeiden löytäminen talouskriisin hoitoon vie sivuvaikutuksena Tuvalun merenpohjaan ja päättää maanviljelyn Espanjassa.

Tarvitaan uutta "lääketiedettä", siis yhtenäisteoriaa eko-, sosio- ja taloussysteemeistä huolehtimiseen.

Joitakin tuhansia, tai kymmeniä tuhansia, vuosia vallalla ollut ajatus jatkuvasta elintason noususta itsestäänselvänä tavoitteena tullaan kyseenalaistamaan.

Asia ei kuitenkaan ole aivan ennenkuulumaton. Australian alkuperäisillä asukkailla oli useamman kymmenen tuhannen vuoden mittainen sivilisaatiojakso, joka perustui kaiken olevan kunnioittamiseen. Homma toimi, kunnes sivistys saapui ja mikrobiologia kaatoi heidän yhteiskuntarakenteensa.

Aikaa ja voimia itselle, sen jälkeen sitten muille. Tässä järjestyksessä, kuten lentokoneiden happimaskin käyttöohjeissa lukee.

Jos en hengitä, en voi olla avuksi muillekaan.

"Yhtenäisteorian" nimissä haluan painottaa, että itsestä huolehtiminen ei ole ristiriidassa lähimmäisenrakkauden kanssa. Rakkaus ei ole "joko-tai" eikä "mulle tai sulle".

Jos en saa happea, enkä pääse eroon egon minäkeskeisyydestä, olen käytännössä kykenemätön auttamaan muita. Ja se on yksi elämisen tarkoituksista; olla läsnä, tuoda valoa ja iloa sinne, missä sitä tarvitaan.

Jukka

PS. Kuva on Ronald William Pearsallin Desert Flower.