maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Riko minut että ehjäksi tulla saan...

Olen vaikuttunut suomalaisen lyriikan nykytilasta. Näinä muutoksen aikoina teksti saa paitsi inhimillisen, myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Puhuvathan ihan täyspäiset ihmiset luovasta tuhosta ihmiskunnan pelastajana.

---------------------------

Riko minut

Riko minut riekaleiksi
särje salani siruiksi
pilko minut atomeiksi
murskaa muistoni muruiksi
tallaa tietoni tomuksi
runno raivoni romuksi
polje maahan mun mielettömyys
ja se pohjaton itsekkyys

Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut

Puhko minut palasiksi
älä päästä mua perille
taio suusi sapeliksi
viillä valheeni verille
tao rautaasi yli yön
läpi levon ja läpi työn
iske ivani seinää päin
iske kolmasti peräkkäin

-Sinikka Svärd

Ja sama laulettuna.

3 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Hyvin sanottu.

aikatherine kirjoitti...

ehjinä me synnymme, sitten särymme eikä tarvitse pyytää riko minut , kun jo huomaa olevansa sen tuhannen säleenä. pyydänkin rakenna minut ehjäksi jälleen..

Luvi kirjoitti...

"...kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on..."

Niinpä. Kun osaisikin olla toisten edessä ja itselleen vain sitä, mitä oikesti todella on.

Hyvä sanoitus, kerrassaan.