tai
saisinko,
vain hyväksyä
itseni
sellaisena kuin olen,
elämäni
sellaisena kuin sen koen
ja maailmani
jatkuvasti muuttuvana
seikkailuna
jonka käsikirjoitus
on alati
pöydälläni.
Luettavana, työstettävänä,
ilman kritiikkiä
nautittavana?
Oppisinko lukemaan sitä
uteliaana,
luottaen hyvään loppuun,
vaikken tiedä juonta
tai
edes tunnista
sen tyylilajia?
Saako niin tehdä?
-Jukka-