Tänään huomasin
tottuneeni valoosi ja lämpöösi niin,
että lopulta pidin niitä osana itseäni.
"Etteikö aurinko nousisi?"
Jo pelkkä ajatus naurattaa,
ja kuitenkin aavistan...
Se päivä tulee lopulta aina,
väistämättä,
väistämättä,
jolloin katson pimeään horisonttiin
odottaen turhaan valosi ensi sädettä,
samalla tietäen
että olemme erottamattomasti yhtä.
-Jukka-