Yhä edelleen,
aina uudestaan,
tunnen olevani
kuin Varjo itsestäni.
Haahkan untuva
kellumassa ajatusten ja
pakon omaisten tekojen virrassa,
tuulten armoilla.
Vailla tavoitetta
ja kuitenkin
kärsimätön etenemisestäni.
Ikäänkuin liike
olisi tärkeämpää kuin
oleminen.
"Isn't it Ironic,
don't you think?"
Tahtoihminen
ilman
suuntaa
?
-Jukka-
13 kommenttia:
Kiitos Jukka! =)
Tämän luettuani kaivoin takaisin kuunteluun Morrisetten upean levyn ja sieltä lempeät sanatkin löytyvät:
You live you learn
You love you learn
you cry you learn
You lose you learn
You bleed you learn
you scream you learn
Ymmärrys ja huomaaminen kuitenkin vie onneksi eteenpäin =)
Alanis on tainnut enemmänkin miettiä tätä tematiikkaa? ;)
"Vailla tavoitetta ja kuitenkin kärsimätön etenemisestä."
Jos päämäärä ei ole selvä, miten voi edetä?
Anonyymi.
Etkö todellakaan ole koskaan kiirehtinyt ilman että tiedät mihin on kiire? Polkua voi mielestäni kulkea helpostikin, ilman tietoa siitä, mihin se vie.
Se, onko se etenemistä ja suhteessa mihin, on kuitenkin lähes filosofinen kysymys...
Ihminen juoksee sitä kovempaa mitä enemmän suunta on hukassa.
"...sitä kovempaa, mitä enemmän..."
Jepjep, juurikin tuolle kiteytykselle perustuu nykymeno maailmassamme. Niin ihmisten kaikenlaisten kuin yhteisöjenkin kanssa...
Ehkä sitä joskus menee ja toimii vain sen mukaan mitä olettaa toisten odottavan tai tekee niiden odotusten mukaisesti.
Birgitta:
Ja tuosta tullaankin mielenkiintoiseen pointtiin;
on aikalailla veteenpiirretty viiva siinä, palveleeko toisia aidon pyyteettömästi vai hukkaako itsensä ilman omaa näkemystä siitä, mikä on tärkeää
Huh huh. Olipa jollain lailla pelottavan lähellä tuntemusta omista fiiliksistäni tällä hetkellä! Teetkö sinä jotain virtuaalimatkoja toisten päiden sisälle ja kuvaat nitä tunnelmia?
Tuo teksti tuntui.
Joka solussa.
Luen ja luen uudelleen.
Osuvaa.
Upottavaa.
Lohduttavaa.
Kiitos!
Leila:
Kiitos mukavasta palautteesta. Ei, kyllä mä nämä aika pitkälti omasta päästäni keksin, tai jostain...
Ihan normituntemuksia murrosikäiseltä ihmiseltä.
Aikuisten murrosiästä... Siispä onneksi olkoon, sinäkin taidat olla jo päässyt siihen ikään? ;)
A-murkku täällä haluaisi tietää, kauankohan tämä murkkuvaihe kestää? Ja onko elämää tällä planeetalla vielä silloin? ;) No, joka tapauksessa, sinulla on hyvä pää. Ja sydän. Yhteys niiden välillä ilmeisen kunnossa. Ja sä olet mies!
Leila,
ei hätää.
Murkku on murroksessa,
epävarma monestakin asiasta
ja juuri siksi elossa.
Oikeasti kiinni elämässä.
Lähetä kommentti