Hei Jukka! Käytin itse juuri tuota samaa lainausta, vastatessani erään ystävän blogiin. Tosin Tommy kirjoitti muistaakseni värisevästä sielusta. Olipa sitten värisevä sielu tai sydän, toivoa sopii, että etsintämme retkellä muistaisimme antaa tilaa. Toiselle, itselle. Kunnioittaen.
Emme tosiaan voi saada mitään itsemme ulkopuolelta, jos meillä ei ole sitä jo sisällämme. Hyljeksimme aikuisina oman sisäisen lapsemme ja luulemme, että pahimmat tallaajat tulevat ulkoapäin. Olet oikeassa, lohtu tulee sisältä itsestämme, kun saamme yhteyden pieneen lapseen sisällämme toimimaan.
Oivalluksilla eheäksi, kauniisti värähteleväksi sieluksi, siinäpä tavoitetta tälle matkalle!
Mulle tämä runo toimii juuri näin, että värisevänä on sydän. Sielu on mulle sanana vahvempi, en osaa kuvitella sen värisevän kuin kirkkaana ja voimakkaana.
Olen tämän sielun kanssa kohdannut vasta viime vuosina ja mulla on sellainen fiilis, että etsiminen ei ole sen juttu. Sielu vain on ja sillä on kaikki hyvin.
Taisin livetä nyt runosta pois. Mutta mulle tämä toimii. Sanoma on hyvä ja pistää miettimään.
Birgitta: Komppaan kybällä kommenttejasi. Kiitos että tulkitset puolestani ;) Sielu on näinä aikoina aika iso sana, joka voisi olla arkisemminkin käytössä. Sydämestä voi jo puhua noin vaan, ohimennen, mutta sielun kanssa on aina hiukan "on the edge". Mutta onneksi vesimiehen aika on juurikin alkamassa ;)
9 kommenttia:
Kiitos Jukka. Ja kun löytää lohdun sisältään, voi jakaa siitä myös muille. T; yksi värisevä sydän
Näinhän se on! Kiitos Jukka!
Hei Jukka! Käytin itse juuri tuota samaa lainausta, vastatessani erään ystävän blogiin. Tosin Tommy kirjoitti muistaakseni värisevästä sielusta. Olipa sitten värisevä sielu tai sydän, toivoa sopii, että etsintämme retkellä muistaisimme antaa tilaa. Toiselle, itselle. Kunnioittaen.
Emme tosiaan voi saada mitään itsemme ulkopuolelta, jos meillä ei ole sitä jo sisällämme.
Hyljeksimme aikuisina oman sisäisen lapsemme ja luulemme, että pahimmat tallaajat tulevat ulkoapäin.
Olet oikeassa, lohtu tulee sisältä itsestämme, kun saamme yhteyden pieneen lapseen sisällämme toimimaan.
Oivalluksilla eheäksi, kauniisti värähteleväksi sieluksi, siinäpä tavoitetta tälle matkalle!
No joo,
piti vähän soveltaa, kun sielu tuli käsiteltyä jo edellisessä tekstissä:)
On se vaan mukavaa kirjoitella, kun on ystävällisiä ja samalla kuitenkin tarkkoja lukijoita... ;o)
Mulle tämä runo toimii juuri näin, että värisevänä on sydän. Sielu on mulle sanana vahvempi, en osaa kuvitella sen värisevän kuin kirkkaana ja voimakkaana.
Olen tämän sielun kanssa kohdannut vasta viime vuosina ja mulla on sellainen fiilis, että etsiminen ei ole sen juttu. Sielu vain on ja sillä on kaikki hyvin.
Taisin livetä nyt runosta pois. Mutta mulle tämä toimii. Sanoma on hyvä ja pistää miettimään.
Birgitta: Komppaan kybällä kommenttejasi. Kiitos että tulkitset puolestani ;)
Sielu on näinä aikoina aika iso sana, joka voisi olla arkisemminkin käytössä. Sydämestä voi jo puhua noin vaan, ohimennen, mutta sielun kanssa on aina hiukan "on the edge". Mutta onneksi vesimiehen aika on juurikin alkamassa ;)
Mäkin olen vasta hiljattain löytänyt enemmän yhteyttä sieluuni (tai "Isoon minään" tai "Todelliseen itseeni" tai mitä nimeä nyt haluaakaan käyttää).
Ja kuten runossasi sanoit Jukka, niin se tuo minulle sen todellisen lohdun. Ja luottamuksen. Ja rohkeuden.
Nyt kun olen tämän oivaltanut, olen ottanut sanan sielu myös sanavarastooni ja käyttänyt sitä. Se on hyvä sana.
Terveisin Vesimies Ari
Jukka...toivottavsti et kuitenkaan laita mua "pilkunviilajien" lokeroon :D
Leila:
Vältän lokeroita, mutta pilkunviilaajien harrastuskerhoon ilmoittaudun itsekin ;)
Lähetä kommentti