Olen ihmisen kokoinen albumi
täynnä kuvia ajasta
jolloin elämä oli uusi
ja toivoin jotain
jota en osannut sanoittaa.
Olen runoilijan pöytälaatikko
kätkien sisääni sanoja
jotka eivät saa
tilaisuutta
tilaisuutta
kuvata tunteitani.
Ja kuitenkin,
kiitän elämää sinusta
koska olet tehnyt
minusta sen mikä olen.
Ikäväni...
on ihmisen kokoinen
ja juuri siksi
olen nyt kokonainen ihminen.
-Jukka-
8 kommenttia:
Tämä on todella kaunis runo!
Kiitos Birgitta! Taidan itsekin pitää siitä... ;)
Kiitos Jukka. Minäkin pidän siitä. Kaikkea hyvää sinulle kuluvaan vuoteen!
Kirsi-Tuuli: Onnellista tätä vuotta toivon myös koko keltaisen mökin väelle!
Kiitos Jukka! Taas niin kaunista ja koskettavaa. :)
Löysin blogisi Valokin runokontista. Pidän ajatelmatyyppisestä runoudesta ja sinulla on sellaista runoutta. Iselläni on ollut runoilu ym -blogi jo vuosia. Omat runoni ovat tunnepohjaisia oman itsen etsimisvälineitä. Tervetuloa!
Tuitsuli: Kiitos kommentistasi. Oli aika hauska kuulla linkkini löytyvän runokontista.
Ja kiitos kutsusta, vierailen saman tien sivullasi ja siellä Valokillakin...
Jukka, jätin sinulle Onnenkoukkuun postia. =0)
Lähetä kommentti