Hymyilet minulle
ja
elämääni
kääntyy uusi lehti.
Katsot silmiini
ja
ohikiitävän hetken
tunnen varjojeni katoavan.
Enkä
millään enää
jaksaisi odottaa päivää
jolloin pelkoni
millään enää
jaksaisi odottaa päivää
jolloin pelkoni
lakkaa ohjaamasta minua.
Tehtäisiinkö jotain
mukavaa
siihen
asti
?
asti
?
6 kommenttia:
Hieno, herkkä ja hauska =)
Kiitos.
Hauskuus on allekirjoittaneelle vaikea laji, mutta ehkäpä elämä on hauskempi, kuin äkkiseltään arvaisikaan. Jos vain antaa mahdollisuuden?
Tehtäisiinkö jotain / mukavaa / siihen / asti / ?
Juuri tämä on ulkomaillaolon aikana muhinut strategia, sillä välin kun annan pelon vähitellen (toivottavasti) liueta pois.
:)
Vaikka eihän rakkaudessa tulisi strategioita käyttääkään. Vaikka pelon poistamiseen ehkä kylläkin...?
Pelon poistamiseen kutakuinkin kaikki on sallittua... näin sen näen.
Vielä kommentti näin jälkijunassa.
Runosi lopussa avaat syvällisen viisauden. Pelon poistumista odotellessa miksei tekisi päivistään helpomman ja hauskemman. Alkaa elää nyt eikä vasta sitten kun kaikki on "täydellistä". Antaa rakkaudelle mahdollisuus poistaa pelot.
Kiitos Ari! Juuri noin...
Lähetä kommentti