Kerta kerralta syvemmälle
hampaani juureen
porautuu
pora
joka työstää
juurta, hermoa
ja verisuonten verkostoa.
Onneksi nämä eletyt vuodet ja elämät
ovat puuduttaneet hermoni
ja mieleni
niin etten
enää kiukuttele Sille,
joka on tekemässä minusta ehyttä taas.
Tunnottomin hermoin
maltan istua
hiljaa
ja antaa
mestarin tehdä työnsä.
Loppuun asti, niin kuin tarpeen on.
Olen kiitollinen tästä puudutuksesta
ja maltan tuskin odottaa
sitä hetkeä
jolloin astun ovesta ulos
kirkkaaseen auringonpaisteeseen.
Hoidettuna ja paikattuna,
hyvillä mielin
kestetystä koetuksesta.
Vielä kuitenkin
kielellä hapuillen
paikkoja,
joissa olin tottunut
tuntemaan
kipua.
-Jukka-
