Minun sieluni kaipaa liitovarjon kyytiin.
Olen
ajanut jo
vuoristoradan ja
tärissyt jännistyksestä
kiihdytysauton kyydissä.
Olen hypännyt kymmenestä
metristä kylmään altaaseen
empimättä,
kun sellainen on
eteeni tullut.
Nyt
tahtoisin
katsoa sinistä
maisemaa kukkulalta.
Lähteä liikkelle ja tuntea
ilman virta ihollani kun
juoksen jyrkänteen
reunalle.
Iloita kun
kasvava noste saa
siiven ylläni värisemään
ja hiljalleen jännittymään,
kunnes jalkani eivät
enää kosketa
maata.
Luottaa siipeen,
tuuleen,
ja
siihen
vetovoimaan
jotka yhdessä tekevät ihmeen,
Liidon ja hurman, vauhdin ja tuulen,
sen joka nostaa ilon kyyneleet poskille.
Toivoisin niin jo lentoon ja liitoon .
...
En kaipaa vuoristorataa,
en rakettia, enkä
jyrinää.
Minun
sieluni kaipaa
liitovarjon kyytiin.
-Jukka-