lauantaina, elokuuta 17, 2013

Liitoon

Minun sieluni kaipaa liitovarjon kyytiin.

Olen 
ajanut jo
vuoristoradan ja  
tärissyt jännistyksestä 
kiihdytysauton kyydissä.  
Olen hypännyt kymmenestä 
metristä kylmään altaaseen 
empimättä, 

kun sellainen on 
eteeni tullut. 

Nyt 
tahtoisin
katsoa sinistä 
maisemaa kukkulalta. 
Lähteä liikkelle ja tuntea 
ilman virta ihollani kun 
juoksen jyrkänteen
reunalle. 

Iloita kun 
kasvava noste saa 
siiven ylläni värisemään 
ja hiljalleen jännittymään, 
kunnes jalkani eivät 
enää kosketa 
maata. 

Luottaa siipeen, 
tuuleen, 
ja 
siihen  
vetovoimaan 
jotka yhdessä tekevät ihmeen, 

Liidon ja hurman, vauhdin ja tuulen, 
sen joka nostaa ilon kyyneleet poskille. 

Toivoisin niin jo lentoon ja liitoon .
...
En kaipaa vuoristorataa, 
en rakettia, enkä 
jyrinää.

 Minun 
sieluni kaipaa 
liitovarjon kyytiin. 


-Jukka-




4 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Leppoisia liitoja! Liitovarjoilu on heräävä harrastus, sillä minunkin sieluni kaipaa liitovarjon kyytiin, kuten kauniisti asian kuvaat. Luulenpa että tuossa hommassa ego hiljenee ja sielu ja kaiken kauneus nousee pintaan. Inspiroiva kuva!

Yksityisajattelija kirjoitti...

Rohkeuden jälkeen alkaa uusi rohkeus, unohtuu rohkeus. Kaikki on turhaa ja juuri siksi vaarallisen kaunista.

Jukka kirjoitti...

@Ari
Kiitos!

@Yksityisajattelija
Otan sanasi sydämeeni tunnusteltaviksi. Ne tuntuvat täydentävän tekstiäni. Kiitos!

Birgitta kirjoitti...

Hienoa. Olet selvästi jo valmiina, joten upeita lentohetkiä sinulle <3