Tänään
sanat eivät solise.
Pysähtynyt mieli on harmaata loskaa,
ja minulla on aurinkoa ikävä.
Tulisit jo,
ja antaisit valosi loistaa.
Tekisit minusta
elävän.
Toden.
Olen
viallinen
diaprojektori
ladattuna matkakuvilla.
Niillä, joille vieraat hymyilevät,
ja jotka itselle ovat koko maailma.
-Jukka-
12 kommenttia:
Jos ei sanat tunnukaan solisevan, niin täydellistä tekstiä tulee kuitenkin.
Liekö nyt projekteilla yhteinen toimintalakko?
Olen täydellisen suhteen hämilläni. Kiitos kuitenkin. Elämme hämmentävää aikaa. Näin sen näen.
Kenties on hyvä olla hämillään, silloin taitaa katsella uudella tavalla asioita.
Mutta kyllä tämä minulle avautui sellaisena tunteen täydellisenä kuvauksena, johon oli helppo sanoa: kyllä, just noin.
Helmikuu alkaa huomenna ja minä sanon kiitos ja näkemiin tälle vuoden ekalle kuukaudelle. Helmi kuullostaa sananakin jo valoisammalta kuin Tammi ;-)
Aivan, sinähän olit se ... se ... Helmenkantaja? =)
Tähän sopii itsekin joskus siteeraamasi Cohenin Anthem:
"Ring the bells that still can ring
Forget your perfect offering
There is a crack in everything
That's how the light gets in."
Kun katsoin runosi fyysistä muotoa, en voinut välttyä huomioilta:
Runon muodossa näen ihmisen (ehkä X-asennossa odottamassa sitä aurinkoa). Pään kohdalla puhut sanoista ja mielestä, sydämen kohdalla valosta, sydämen ja vatsan välillä elävyydestä ja alavatsan kohdalla todellisesta/todesta. Reisiosastolle menee viallinen diaprojektori, polvien kohdalla puhut matkasta, jalkapohjien alla on maailma.
Sorry bullshit-freudilaisesta tulkinnasta!
P.S. Tätä oli ilo katselun lisäksi myös lukea. Siinä oli särmää ja tunnetta.
Kiitos Ari!
Ehkä paras tulkinta koskaan. Ainakin se sai ilon pintaan kirjoittajalla. Ja se on ehdottomasti paras mittari. ;)
Onpas osuvaa runoutta, kolahtaa ihanasti.;):D
Kiitos Liplatus! :)
Mä kiinnitin kans muotoon huomion, ehkä siinä että olen enemmän kuva kuin sana:) Sanat kolahtivat kyllä tajuntaa täysillä, se on just eikä melkein niinkuin tuntuu minustakin ja luulen että suurinosa suomalaisista. Sanasi solisevat vaikkei siltä tuntuisikaan.
Kiitos Henrietta!
Tämä on minulle tärkeä teksti. Se on oikeastaan auennut vasta kirjoittamisen jälkeen. Se on hauska tunne. :)
Kiitos
ja pääsiäistervehdys!
t. Höyhen
Kiitos!
http://www.youtube.com/watch?v=VcyWKca44I0&playnext=1&list=PL6101C50B6BF916D8&feature=results_video
:)
Lähetä kommentti