tiistaina, syyskuuta 22, 2020

Blackout

Ihmisten keskellä

hiljaisuus

Olen 

irrallaan

täydessä salissa


Ympärilläni kollegoita,

jotka kaikki voisivat 

iältään olla 

lapsiani


Äkkiä olen se vanha mies

joka ihmettelee ääneen,

miten tässä näin kävi?


Mihin hävisi 

se hidas siirtymä 

jonka olin itselleni uskotellut

nuoruuden ja vanhuuden väliin?


Mihin kadotin 

ne loputtomat 

elämänmakuiset illat, 

joissa

ystävät leikitellen jakavat

sitä minkä vuoksi

nuoret

kaikkialla kohtaavat;

iloa ja valoa.


Blackout


Ja äkkiä olisin valmis

vaihtamaan kaiken tämän 

jumalaisen tiedostuksen

edes yhdeksi illaksi


elämisen 

sietämätöntä keveyttä.


Jukka


3 kommenttia:

Birgitta kirjoitti...

Täti-ihminen komppaa tätä tunnelmaa!

Jukka kirjoitti...

Täti-ihmisyys on näemmä kovin suhteellista. :)

-Asta- kirjoitti...

Vitsit, tämä kyllä nyt kolahti meikäläisellä.