Lainalaulu vuosien takaa

Suzanne

Suzanne takes you down to her place near the river 
You can hear the boats go by 
You can spend the night beside her 
And you know that she's half crazy 
But that's why you want to be there 
And she feeds you tea and oranges 
That come all the way from China 
And just when you mean to tell her 
That you have no love to give her 
Then she gets you on her wavelength 
And she lets the river answer 
That you've always been her lover 
And you want to travel with her 
And you want to travel blind 
And you know that she will trust you 
For you've touched her perfect body with your mind. 

And Jesus was a sailor 
When he walked upon the water 
And he spent a long time watching 
From his lonely wooden tower 
And when he knew for certain 
Only drowning men could see him 
He said "All men will be sailors then 
Until the sea shall free them" 
But he himself was broken 
Long before the sky would open 
Forsaken, almost human 
He sank beneath your wisdom like a stone 
And you want to travel with him 
And you want to travel blind 
And you think maybe you'll trust him 
For he's touched your perfect body with his mind. 

Now Suzanne takes your hand 
And she leads you to the river 
She is wearing rags and feathers 
From Salvation Army counters 
And the sun pours down like honey 
On our lady of the harbour 
And she shows you where to look 
Among the garbage and the flowers 
There are heroes in the seaweed 
There are children in the morning 
They are leaning out for love 
And they will lean that way forever 
While Suzanne holds the mirror 
And you want to travel with her 
And you want to travel blind 
And you know that you can trust her 
For she's touched your perfect body with her mind.

-Leonard Cohen-
Ja sama mestarin itsensä äänellä.

Ystävällistä?

Olisitko

minulle ystävä?

Se, joka on lähellä 

kun hätä on suurin. 

Silittäisi kättä kun 

elämä kääntää selkänsä. 

Antaisi ajattelemisen aihetta 

ja ymmärtäisi huoleni 

paremmin kuin 

minä itse. 

Vai 

olisimmeko  

jotain ihan muuta?

Haluaisimmeko?  

Hehkua katseessa.

Heittäytyä hetkeen 

ja unohtaa kaikki se 

mikä juuri äsken tuntui 

niin tärkeältä.

Antautua syliin ja tuntea 

auringon polte rinnassa. 

Vailla mieltä ja kieltä 

vain elää kaikki  

se minkä 

jumalat 

meille 

lahjoittavat? 

Kaipuun ja täyttymyksen. 

Hetken ja hekuman. 

Tunteen ja palon. 

Rakkauden koko kuvan.

?

Miten ystävällisiä 

he ovatkaan...

... tekevät meistä ihmisiä...

-Jukka-