Kirjoitin jo Kemppinen-blogiin, mutta jatketaan ajatusta vielä täällä.
Ajatus lähti liikkeelle talouskriisin vaikutuksista ja siitä, miten äärimmäisiin muutoksiin elämässämme se voi johtaa.
Talouskriisi on ilmastonmuutos ja myös linkittyy samaan ilmiöön.
Sen ihmisjoukon määrä kasvaa kaiken aikaa, joka uskoo kulutuksen kasvattamisen olevan vielä vaarallisempaa kuin talouden laskusuhdanteen.
Vaikea yhtälö on tässä; perinteisten lääkkeiden löytäminen talouskriisin hoitoon vie sivuvaikutuksena Tuvalun merenpohjaan ja päättää maanviljelyn Espanjassa.
Tarvitaan uutta "lääketiedettä", siis yhtenäisteoriaa eko-, sosio- ja taloussysteemeistä huolehtimiseen.
Joitakin tuhansia, tai kymmeniä tuhansia, vuosia vallalla ollut ajatus jatkuvasta elintason noususta itsestäänselvänä tavoitteena tullaan kyseenalaistamaan.
Asia ei kuitenkaan ole aivan ennenkuulumaton. Australian alkuperäisillä asukkailla oli useamman kymmenen tuhannen vuoden mittainen sivilisaatiojakso, joka perustui kaiken olevan kunnioittamiseen. Homma toimi, kunnes sivistys saapui ja mikrobiologia kaatoi heidän yhteiskuntarakenteensa.
Aikaa ja voimia itselle, sen jälkeen sitten muille. Tässä järjestyksessä, kuten lentokoneiden happimaskin käyttöohjeissa lukee.
Jos en hengitä, en voi olla avuksi muillekaan.
"Yhtenäisteorian" nimissä haluan painottaa, että itsestä huolehtiminen ei ole ristiriidassa lähimmäisenrakkauden kanssa. Rakkaus ei ole "joko-tai" eikä "mulle tai sulle".
Jos en saa happea, enkä pääse eroon egon minäkeskeisyydestä, olen käytännössä kykenemätön auttamaan muita. Ja se on yksi elämisen tarkoituksista; olla läsnä, tuoda valoa ja iloa sinne, missä sitä tarvitaan.
Jukka
PS. Kuva on Ronald William Pearsallin Desert Flower.
1 kommentti:
Muudan näistä aboriginaaleista totesi: "Olemme eläneet tällä mantereella 40 000 vuotta tuomatta mitään, saamatta aikaan yhtäkään katastarofia. Te tulette tänne ja 300 vuodessa ette ole saaneet muuta aikaan kuin tuhoa..."
Lähetä kommentti