torstaina, joulukuuta 31, 2009

Usko on vahvempi kuin Toivo, uskotko?

Success is as dangerous as failure.
Hope is as hollow as fear.

What does it mean that success is a dangerous as failure?
Whether you go up the ladder or down it,
you position is shaky.
When you stand with your two feet on the ground,
you will always keep your balance.

What does it mean that hope is as hollow as fear?
Hope and fear are both phantoms
that arise from thinking of the self.
When we don't see the self as self,
what do we have to fear?

See the world as your self.
Have faith in the way things are.
Love the world as your self;
then you can care for all things.

-Tao Te Ching-

tiistaina, joulukuuta 29, 2009

Arpisille ystäville


Ne haavat ja arvet,
se vahvana olemisen pakko,
ovat tuoneet sinut tähän tilanteeseen,
jossa ymmärrät jotain enemmän.




Ymmärrät, että sinun on aika muuttua.




Ilman arpiasi et olisi tässä, et olisi valmis
ymmärtämään että elämä ei oikeasti ole muuta,

kuin kohdistamaton rakkaus, jolle tarvitsee vain avata ovi
ja se on luonasi.



perjantaina, joulukuuta 25, 2009

Joskus muukalaisia tarvitaan...


Itse sai postauksellaan minut miettimään vakavia, vaikka onkin joulun ja rakkauden sanoman aika. Joulu on perheen ja läheisten ihmisten aikaa... ja kuitenkin niin usein joulun rauha muuttuu joksikin aivan muuksi. Suku ja läheiset kokoontuvat ja odotukset ovat korkealla, mutta eivät toteudu... rauha jää unelmaksi ja aito yhteys läheisiin haihtuu jonnekin.


Tällaiselle, vasta elämisen taidon oppimisen alussa olevalle, tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, miten ventovieraiden voi kanssa löytää yhteyden, jota ei saa aina aikaan kaikkein läheisimpienkään ihmisten kanssa.
Ehkä se on niin, että läheisten kanssa on joskus unohtaa olla läsnä, aidosti? Kun ne ovat aina tuossa, vähän niinkuin aamusuihku ja hampaiden harjaus. Ja sitten käy niin, että vaipuu uneen... ja pian ei osaa päästää irti niistä ajatuksista, tavoista ja uskomuksista joita on rakentanut "unessa" ollessaan...ei edes tunnista niitä, jotta tietäisi olevan jotain irti päästettävää.
Vieraampien kanssa on helpompi olla läsnä, ilman odotuksia, pettymyksiä ja pelkoja. Voi olla oma itsensä, sellaisena kuin on. Juuri nyt. Eikä sellaisena, kuin oli ollut viime kesänä, viime vuonna tai silloin kymmenen vuotta sitten kun valat vannottiin. 



Ja kuitenkin...


Sillä elämän polun oppimisvaihteella olisi hyvä oppia näkemään toinen sellaisena kuin hän on ja samalla hyväksyä ne kokemukset ja muistot, jotka ovat vaivanneet.
Hyväksymisestä olen kirjoittanut ennenkin...ja juuri jouluna se olisi ajankohtaista...juuri joulun sanoman vuoksi... jouluna on oikea hetki päästää irti vanhoista ajatuksista ja odotuksista. Hyväksyä armeliaisuus itseä ja toisia kohtaan. 
Joulun lapsihan oli omana aikanaan kuin muukalainen, joka toi uuden sanoman ja hyväksyi ihmisten vaillinaisuuden...tarjosi mahdollisuuden aloittaa alusta. Samalla katsoa sisimpäänsä ja löytää sieltä rakkaus.


Ja joulun sanomahan on ehdottoman rakkauden sanoma...


PS. Otsikko on lainattu Johanna Iivanaisen levyltä "Outoja maita".

tiistaina, joulukuuta 15, 2009

The Gift of Insult




by Paulo Coelho

Near Tokyo lived a great Samurai warrior, now old, who decided to teach Zen Buddhism to young people. In spite of his age, the legend was that he could defeat any adversary.

One afternoon, a warrior – known for his complete lack of scruples – arrived there. He was famous for using techniques of provocation: he waited until his adversary made the first move and, being gifted with an enviable intelligence in order to repair any mistakes made, he counterattacked with fulminating speed.
The young and impatient warrior had never lost a fight. Hearing of the Samurai’s reputation, he had come to defeat him, and increase his fame.
All the students were against the idea, but the old man accepted the challenge.
All gathered on the town square, and the young man started insulting the old master. He threw a few rocks in his direction, spat in his face, shouted every insult under the sun – he even insulted his ancestors. For hours, he did everything to provoke him, but the old man remained impassive. At the end of the afternoon, by now feeling exhausted and humiliated, the impetuous warrior left.
Disappointed by the fact that the master had received so many insults and provocations, the students asked:
– How could you bear such indignity? Why didn’t you use your sword, even knowing you might lose the fight, instead of displaying your cowardice in front of us all?
– If someone comes to you with a gift, and you do not accept it, who does the gift belong to? – asked the Samurai.
– He who tried to deliver it – replied one of his disciples.
– The same goes for envy, anger and insults – said the master. – When they are not accepted, they continue to belong to the one who carried them.

perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Tänään lainaan...



Just before 




a dream is fulfilled, 




the Soul of the World 




decides to test everything




that was learned on the journey.





Paulo Coelho (The Alchemist)

perjantaina, joulukuuta 04, 2009

Viisastelua

Sanoja on niin helppoa ripotella...


ne soljuvat väliin kuin itsestään ...
  ja silloin...
aina joskus...


tulee tunne, 
että ymmärtää ja hallitsee asian 
jota sanoillaan kuvaa.


Ja heti sen jälkeen huomaa, 
miten hallinnan tunne on illuusio...
aina, vailla poikkeusta...

ja ainoa mikä on totta, 
ovat hiljaiset hetket 
ajatusten, sanojen ja tekojen välissä...  
kun edellinen on jo mennyt 
ja seuraava ... 
hakee vielä muotoaan.




-Jukka-



























Inspired by Marjo.