tiistaina, joulukuuta 29, 2009

Arpisille ystäville


Ne haavat ja arvet,
se vahvana olemisen pakko,
ovat tuoneet sinut tähän tilanteeseen,
jossa ymmärrät jotain enemmän.




Ymmärrät, että sinun on aika muuttua.




Ilman arpiasi et olisi tässä, et olisi valmis
ymmärtämään että elämä ei oikeasti ole muuta,

kuin kohdistamaton rakkaus, jolle tarvitsee vain avata ovi
ja se on luonasi.



5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Taidan olla muutaman oksan menettänyt puu,
myrskyt veivät.
Nyt kasvatan juuria syvemmälle,
jotta runko kestäisi
vielä muutaman vuosikymmenen.
Sanasi lohduttavat ja olet niin oikeassa,
en olisi tässä ilman myrskyjä ja arpia,
mutta pienet silmut ovat oksien tyngissä.

Jukka kirjoitti...

Kiitos...
mutta eivätkö silmut olekin kauniita?

Kokonainen kissatyttö kirjoitti...

... :) toinen toistamme varten täällä ...

Anonyymi kirjoitti...

nice to see you writing, your thinking, yourself

Jukka kirjoitti...

Marjo: Kiitos.

Anonymous: It's more like breathing than thinking ;-)