se vahvana olemisen pakko,
ovat tuoneet sinut tähän tilanteeseen,
jossa ymmärrät jotain enemmän.
Ymmärrät, että sinun on aika muuttua.
Ilman arpiasi et olisi tässä, et olisi valmis
ymmärtämään että elämä ei oikeasti ole muuta,
kuin kohdistamaton rakkaus, jolle tarvitsee vain avata ovi
ja se on luonasi.
5 kommenttia:
Taidan olla muutaman oksan menettänyt puu,
myrskyt veivät.
Nyt kasvatan juuria syvemmälle,
jotta runko kestäisi
vielä muutaman vuosikymmenen.
Sanasi lohduttavat ja olet niin oikeassa,
en olisi tässä ilman myrskyjä ja arpia,
mutta pienet silmut ovat oksien tyngissä.
Kiitos...
mutta eivätkö silmut olekin kauniita?
... :) toinen toistamme varten täällä ...
nice to see you writing, your thinking, yourself
Marjo: Kiitos.
Anonymous: It's more like breathing than thinking ;-)
Lähetä kommentti