Hyytävä viima

Peitän 

pelkoni sanoihin 

ja ajatuksiin 

joilla 

järkeilen 

itseni tasapainoon. 

Enhän minä 

voi pelätä tai paeta. 

Kuka 

silloin huolehtisi 

tästä kaikesta? 

Kuka? 

Ja 

vaikkei 

järki ole tunteen isäntä,

juuri siihen 

luotan, 

ettei tämä 

hyytävä viima 

veisi meitä mukanaan. 

-Jukka-

Vaihteeksi kotimainen lainaus...

Tänään tähän ei tarvitse lisätä mitään.

Tuhat runoa on tehty

rakkauden myrskystä

kaihosta ja kiihkosta

Minä ylistän

rakkauden tyventä

yhteisen aamun rauhaa

rakastetun äänetöntä läsnäoloa

öistä lepoa sylikkäin

- Anja Porio -

Kiitos, Kirsi-Tuuli.

Sydämen ääni . . . Tyyni tiedostaminen Osa 5

"impassive comprehension" - The Treatise of Tahlan päättyy kappaleeseen, jonka jokaista ajatusta pidän kalliina aarteena.

Luulen että tämä ei tulkinnasta parane, mutta kerron kuitenkin mitä se minussa herättää.

Escaping from threats

We often think that the ideal attitude is to give life for a dream, but there is nothing more mistaken than this. 

In order to make a dream come true, we need to conserve our life, and so we have to know how to avoid whatever is threatening us. 

The more we premeditate on our steps, the more we stand to be wrong, because we are not taking others in to considerations or life teachings or passion and calm. The more we feel we are in control the farther we are from controlling anything at all. A threat gives no warning, and a quick reaction cannot be programmed like a walk on sunday afternoon.

So if you want to be in harmony with your love or with your fight learn to react fast. Using polite observation, do not let your supposed experience of life turn you into a machine, but rather use this experience always to listen to "the voice of the heart." Even if you disagree with what this voice is saying, respect it and follow its advice, for it knows the best moment to act and the right moment to avoid action.

This also holds true for both love and war.

"In order to make a dream come true..." Muistuttaa lentokoneen turvaohjeesta, jota taannoin paheksuttiin jossain lehtikirjoituksessa merkiksi aikamme itsekkyyden kulttuurista. "Varoitusvalon syttyessä laita happinaamari ensin itsellesi ja auta sitten muita." Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan lähimmäisistä huolehtimista. On oltava olemassa, jotta voi elää unelmaansa. Yksinkertainen ja selkeä ohje, joka joskus on unohtua.

"The more we premeditate our steps..."  Sisältää ison paradoksin. Elämänsä kannatta elää niin, että selviää mahdollisimman hyvin hankalistakin paikoista ja ajoista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voisi suunnitella tulevaisuutensa. Ellei sitten aio eristäytyä elämältä totaalisesti.
Suurimmat opit, oivallukset ja lahjat elämässä tulevat yllätysten kautta sillloin kuin niitä vähiten odotamme. Ajoitus voi tosin johtua myös siitä, että jos kuvittelen tietäväni mitä elämä voi tarjota, olen ravistelun tarpeessa;)
Hallinnan tarve ja tunne ovat elämälle vierasta ja siksi ne aiheuttavat kovin paljon surua ja murhetta sille, joka jää niiden vangiksi.

"So, if you want to be in harmony..." On oltava rento ja skarppi saman aikaisesti. Sattumaa tai ei mutta tätä harjoitetaan erityisellä huomiolla sellaisissa lajeissa, kuin tai-chi, judo, aikido, jooga,...
On osattava hyödyntää kokemuksia, mutta samaan aikaan hyväksyttävä että on valmistauduttava kyseenalaistamaan koko ajan kaikki mitä on elämänsä aikana oppinut. On oltava valmis hylkäämään järjen ääni, oltava luottamatta tunteeseen, ja keskityttävä olemaan tietoinen ja toimimaan sydämen äänen mukaan.

Mutta mikä on se sydämen ääni? Mistä se tulee ja miten sen tunnistaa? Vai tarvitseeko tällaisia edes miettiä?

Kerro sinä!

Osaatko olla avuksi?...Tyyni tiedostaminen Osa 4

Minulla on ollut ilo tutustua moniin ihmisiin, jotka ovat auttaneet löytämään polkuja elämälleni. Osasta on tullut hyvin läheisiä ja toisinaan taas tiet ovat kulkeneet vain lyhyen aikaa rinnakkain.

Kaikkein vaikuttavimmilla kohtaamisilla on kuitenkin ollut yhteinen piirre. He ovat auttaneet ymmärtämään ja kokemaan elämää jollain uudella tavalla. Koskettavistakin kohtaamisista erottuu muutama, joilla on ollut erityinen merkitys. Vaikka se kuulostaakin hassulta, he ovat olleet oikeita Mestareita. Tarkoitan mestarilla tätä "The Treatise of Tahlan" tekstin kuvaamaa tapaa.

Finding the right master
Our path will always cross that of many others who for love or pride wish to teach us something. How can we tell friend apart from the manipulator?
The answer is simple: the true master is not the one who teaches an ideal path but rather s/he who shows her/his pupil the many ways that lead to the road that must be travelled to reach the destination. As of the moment that you find this road, the master can no longer help you, because your challenges are unique.
This holds true to neither love or war - but if we fail to understand this item we will never get anywhere.

Tämä on välillä ollut vaikeaa sisäistää. Siis olla auttamatta liian pitkälle. Olla kertomatta mielestään oikeita vastauksia elämän ristisanatehtävään.
Onneksi tekstin lopussa on armahtava huomio. "Tämä ei päde sen paremmin sodassa, kuin rakkaudessakaan..." Huh ... se olisikin ollut vaikeaa ;) Vaikka tätä ehkä kannattaisi kokeilla niissäkin?

Ainakin hetkittäin lasten kanssa tästä voisi ottaa oppia?

Toisen housuissa . . . Tyyni tiedostaminen osa 3

Tämä näyttäisi olevan Tahlanin kirjoituksen helpoin osa. Kaikkihan tiedämme, mitä empatia on? Mutta tässäpä ei olekaan kyse empatiasta. Oikeasti tässä puhutaan taas kerran aika epämuodikkaasta aiheesta; riippuvuudesta toisiin ihmisiin ja omien tuntemusten kyseenalaistamisesta

Learning to be the other
We are so centered on what we feel is the best attitude that we forget sometimes of great importance; in order to reach our objectives we need other people. 
So it is necessary not only to observe the world but also to imagine ourselves in the skin of others and to know how to follow their thoughts. 
This holds true for both love and war.

Meillähän jo lapsesta alkaen kasvatetaan itsenäisiksi ihmisiksi. Se on länsimaisen lastenkasvatuksen ideaali; itsenäinen riippumaton ihminen, joka kulkee omia polkujaan. Kuulostaa ensikuulemalla hyvältä ja luonnolliselta asialta. Mutta jokusen tuhatta vuotta kypsemmässä sivilisaatiossa lapsia on kasvatettu osaksi yhteisöä. Esimerkiksi kiinalaisessa kulttuurissa se on suht pitkään ollut näin. Tosin täällä meidän euroopassakin hiili- ja teräsunioni perustettiin jotta euroopan maat olisivat riippuvaisempia toisistaan eivätkä kävisi toistensa kimppuun.

"We are so centered on what we feel..." on ollut ajankuvamme mantra. Minun tuntemukseni, minun tarpeeni, minun elämäni, minun maailmani. Tunnustan, olen itsekin tässä ajoittain ja ennustan että se jatkuu... Korostan kuitenkin, että kun puhun sisäisen voiman tunteesta tarkoitan sillä tunnetta, joka on itseäni isompi. Se ei ole "minä tahdon" - tunne vaan "tämä palvelee isompaa tarkoitusta" -tunne. Kun "minä" on enemmän kuin yhden henkilön tarina sekä sen elämänmittaiset ilot ja pettymykset, niin silloin voi myös helpommin ymmärtää olevansa osa yhteisöä ja ihmisjoukkoa, joka tarvitsee toisiansa.

"...to know how to follow their thoughts." liittyy oikeastaan edelliseen. Luulen, että kun tiedän mitä toinen ajattelee tai mitä hän juuri nyt tarvitsee maailmalta ja minulta, olen auttamatta hakoteillä. Minun mieleni, joka tietää toisten parhaat, ei ole mikään empaatikko. Se on viritetty selviytymään ja sen tehtävä ei ole ajatella toisia vaan minua. Mutta "follow their thoughts" kytkee ajatukset isompaan kontekstiin.

Lähtökohtahan on että ymmärrän ensinnäkin olevani osa toisistaan riippuvaista joukkoa ja sitten yritän oikeasti seurata ja ymmärtää lähelläni olevien ihmisten tarpeita ja ajatuksia. Heidän maailmastaan ja näkökulmistaan käsin. Ei ihan helppo temppu...

 Kritisoin lainaamaani tekstiä, sillä minusta on viisaampaa harjoittaa sydämen viisautta kuin analyyttis-loogista järkeilyä. Vaikka mistäpä minä tiedän, mitä Coelho tarkoittaa sanalla knowing, tai mistä alkuperäisestä termistä se on käännös?

Ja ilman muuta "Tämä pätee niin sodassa kuin rakkaudessakin."

Jukka

PS Muuten. Lainaan tässä lopuksi vielä Eckhart Tollea, joka sanoo "The other, what a dreadful word!"
PS2 Kiitos Grace lainasta!

Sydän paikallaan . . . Tyyni tiedostaminen osa 2

Kiitos palautteesta. Osa lukijoista on ollut hämillään tyylinvaihdoksesta, mutta henkilökohtainen mentorini on kannustanut minua tekemään rytminvaihdoksia. Olen kokeillut niitä eri tilanteissa ja tykästynyt. Suosittelen!

Letting the heart be present

Whoever trusts in his power of seduction, 

capacity to say things at the right time, 

and proper use of the body, 

is deaf to "the voice of the heart". 

This can only be heard when we are in perfect tune 

with the world around us, 

never when we are the center of the universe. 

This holds true for both love and war. Warrior of light

Tämä on yksi hienoimpia tekstejä mitä tiedän...  se on moniselitteinen kuin runo, paradoksinen kuin zen arvoitus ja samalla niin tosi oman kokemukseni mukaan. Olen oppinut sen kantapään kautta.

Itseluottamus on yksi kulttuurimme harhoista. Tavoittelemme varmuutta esiintymisessä,  asiantuntijuudessa ja erityisesti varmuutta oikeassa olemisessa. On hienoa, kun osaa jonkun asian niin hyvin, että mitä tahansa siitä kysytäänkin, tiedän kyllä vastauksen. On se hienoa että voin luottaa pärjääväni omilla voimillani!

Vaan samalla kuitenkin aika surullista... Teen itse työtä, jossa tehtäväni on tietää ja esittää asioita, saada toisia työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen ja löytämään ratkaisuja heidän ongelmiinsa. Olen käytännössä kokenut, miten varmuuteni siitä miten asioiden pitäisi ryhmässä toimia johtaa täydelliseen kaaokseen ja tavoitteen hukkaamiseen.

Ja sama toisin päin, kun pidättäydyn tietämästä liikaa, kuuntelen sydäntäni ja autan ihmisiä tilanneherkästi etenemään heidän kannaltaan oikeaa polkua ja oikealla tavalla, tilanteet ovat hauskoja ja äärimmäisen tuloksellisia. Varsinkin jos muutkin ovat avoimin sydämin paikalla...

Milloin sitten olen virittynyt maailman taajuudelle? Silloin, kun elän ja hengitän sen mukana, ilman omaa pakottavaa agendaa, ilman yhtä valittua polkua tavoiteltavaan tilaan. Silloin, kun valintani ja tahtoni kunnioittavat sitä mitä on muissa ihmisissä ja muussa maailmassa, asiat tapahtuvat luontevassa järjestyksessä ja johtavat hyviin lopputuloksiin.

Sanomattakin on selvää, että se mikä pätee työryhmissä toimii myös ihmissuhteissa =)

Kaikessa rauhassa . . . Tyyni tiedostaminen sarja alkaa

Sain Heidiltä haasteen, jota en voi jättää huomioimatta. Heidi on nimittäin ensimmäinen tätä blogia kommentoinut henkilö, joten hänen kommenteillaan on oma painoarvonsa:)

Kuten viime kirjoituksessani totesin, tällä tekstillä on ollut minuun outo vaikutus. Olen lukenut sitä jo vuoden saamatta tarpeekseni. On siis aika sanoa se omin sanoin...

Keeping calm
Whoever understands the meaning of life knows that nothing has a beginning and an end, 
and so he does not become anguished. 
He fights for what he believes in without trying to prove anything to anyone,
keeping the quiet calm of one who has had the courage to choose his destiny.
This holds true for both love and war. 
Warrior of light

Muistan opiskeluaikoina käyneeni hauskoja dialogeja filosofiaa pääaineena opiskelleen ystäväni Juhan kanssa. Olin silloin vakuuttunut siitä, että juuri elämän rajallisuus tekee siitä mielenkiintoisen. Päättelin tuolloin, että rajallinen määrä valintoja, kokemuksia ja elämää antaa merkityksen jokaiselle valinnalle ja siten koko elämälle. Se kuulostaa edelleenkin järkevältä. Tekemällä oikeita asioita syntyy oikeanlainen elämä. 


Mutta toisaalta...
Merkityksellisiä tekoja vai tyyntä tiedostamista? Jos millään ei ole alkua eikä loppua, niin mieli tyyntyy ahdistuksen poistuessa. Mistä siis pelko ja mistä rohkeus? Samaisen tekstin seuraavassa lauseessa puhutaan nimittäin rohkeista päätöksistä ja oman kohtalon valinnasta. Ota tästä sitten selvä...paradoksi kuitenkin puhuttelee minua :) 


Satakuntalaista mielenlaatuani hivelee erityisesti periaate omien uskomusten ja oikeina pitämieni asioiden toteuttamisesta, ilman että siitä tehrään mitään numeroo. "Tää on mun juttu ja näin se menee, ei mun tarvii sitä kellekkään selittää, kun mä tiedän että on oikein tehdä näin."
Enkä ole koskaan vertaillut itseäni toisiin tai miettinyt mitä muut tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni ajattelevat. Oma sisäinen laaduntarkkaajani tai omanelämänidolstuomari on aina ollut sen verran ankara, että jos sen olen saanut hiljaiseksi, ei siihen muillakaan ole ollut sanomista. Kenellekään muulle ei ole tarvinnut todistella niissä asioissa onnistumista, joita itse olen pitänyt tärkeinä. Eikä vähemmän tärkeillä ole niin väliäkään =)

"Ja kaikki tämä on totta niin sodassa kuin rakkaudessakin."

Tunnustan ja ennustan, että lisää on tulossa (=

Ymmärrätkö tämän?

Tunnustan. Yöpöytäni kirjapinossa on myös Coelhoa. Yhdessä niistä on jotain mystistä. Olen lukenut tämän tekstin kymmeniä kertoja. Uudestaan ja uudestaan. Siinä on jotain, mikä pitää minua otteessaan koska en ymmärrä sitä, en kertakaikkiaan saa otetta. Ja kuitenkin se rauhoittaa minut ilta illan jälkeen ja nukun levollista unta. Kuin jokin mantra tai kehtolaulu.

Mitäpä jos kokeilisit ja kertoisit sitten sen vaikutuksesta sinuun?

ON THE ART OF SWORD

Many centuries ago, in the days of the samurais, a text was written in Japan on the spiritual art of wielding the sword: "Impassive comprehension", also known as "The Treatise of Tahlan", the name of the author (a fencing master and Zen monk). Below are some extracts that I have adapted: Keeping calm Whoever understands the meaning of life knows that nothing has a beginning and an end, and so he does not become anguished. He fights for what he believes in without trying to prove anything to anyone, keeping the quiet calm of one who has had the courage to choose his destiny. This holds true for both love and war. Letting the heart be present Whoever trusts in his power of seduction, capacity to say things at the right time, and proper use of the body, is deaf to "the voice of the heart." This can only be heard when we are in perfect tune with the world around us, never when we feel we are the centre of the universe. This holds true for both love and war. Learning to be the other We are so centred on what we feel is the best attitude that we forget something of great importance: in order to reach our objectives, we need other people. So it is necessary not only to observe the world but also to imagine ourselves in the skin of others and to know how to follow their thoughts. This holds true for both love and war. Finding the right master Our path will always cross that of many others who for love or pride wish to teach us something. How can we tell the friend apart from the manipulator? The answer is simple: the true master is not the one who teaches an ideal path but rather he who shows his pupil the many ways that lead to the road that must be travelled to reach the destination. As of the moment that you find this road, the master can no longer help you, because your challenges are unique. This holds true neither for love nor war - but if we fail to understand this item, we will never get anywhere. Escaping from threats We often think that the ideal attitude is to give life for a dream, but there is nothing more mistaken than this. In order to make a dream come true, we need to conserve our life, and so we have to know how to avoid whatever is threatening us. The more we premeditate on our steps, the more we stand to be wrong, because we are not taking others into consideration, or life's teachings, or passion and calm. The more we feel we are in control, the farther we are from controlling anything at all. A threat gives no warning, and a quick reaction cannot be programmed like a walk on Sunday afternoon. So if you want to be in harmony with your love or with your fight, learn to react fast. Using polite observation, do not let your supposed experience of life turn you into a machine, but rather use this experience always to listen to "the voice of the heart." Even if you disagree with what this voice is saying, respect it and follow its advice, for it knows the best moment to act and the right moment to avoid action. This also holds true for both love and war. Warrior of light PS. Olen sitä mieltä, että ymmärtäminen on kovasti yliarvostettua =)