Change

You say you feel a chill in the season
Like something is falling apart
You say you can't hold it together much longer
And I should look after your heart
But I feel a change coming on
Rolling out of the blue like a storm
And it's bending your will like a willow tree twisting
Trying to regain its form

How does it make you feel
When you remember the times the two us lay here
In the arms of the world on the doorstep of heaven shining down

Do you feel a change coming on,
Rolling out of the blue like a storm,
And it's throwing your dollhouse world in disarray
So you can rebuild or conform

How I wish you'd only see
How your own choices make your dream
Come out shining true before it can leave you
I wish that you could see
How your own choices make your dream
Come out shining true all around you

My worth is the look in your eyes
My prize the smile playing tricks on your lips and I wonder again
Do you ever dream of the world like I do

I too fear the change coming on
Rolling out of the blue like a storm
Can you hear it scream at the hurt that I knew

How I wish you'd only see...

What is this chill at my heel
That makes the protections I've built around my pseudo world premiere
Tearing my utopian fiction apart as it happens to just pass along

I feel a change coming on
Rolling out of the blue like a storm
Crashing against my delirious thoughts where humanity's waiting alone

How I wish you'd only see...

Poets of the fall, Change

I'm not mad

Lainapäivä taas, monessakin mielessä.Pahoittelen ajatusteni köyhyyttä, mutta välillä on niin hauska lainata muita poikkeuksellisia...?


Drawing is the honesty of the art. There is no possibility of cheating. It is either good or bad.
Have no fear of perfection-you’ll never reach it. Mistakes are almost always of a sacred nature. Never try to correct them. On the contrary: rationalize them, understand them thoroughly. After that, it will be possible for you to sublimate them.

The first man to compare the cheeks of a young woman to a rose was obviously a poet; the first to repeat it was possibly an idiot.

The difference between false memories and true ones is the same as for jewels: it is always the false ones that look the most real, the most brilliant. At the age of six years I wanted to be a chef. At the age of seven I wanted to be Napoleon. My ambitions have continued to grow at the same rate ever since. Every morning when I awake, the greatest of joys is mine: that of being Salvador Dali. There are some days when I think I’m going to die from an overdose of satisfaction.

I do not paint a portrait to look like the subject, rather does the person grow to look like his portrait. Many people do not reach their eighties because they spend too much time in their forties.

The only difference between me and a madman is that I am not mad.

by Salvador Dali

Voi voitettuja!

"Kun rikkautta ruvettiin pitämään kunniakkaana ja se toi mukanaan mainetta, mahtia ja poliittista vaikutusvaltaa, alkoi moraalinen taju tylsistyä, köyhyys muuttui häpeäksi ja nuhteettomuutta alettiin pitää pahansuopuutena. Rikkaudet levittivät nuorisoon nautinnonhalua, ahneutta ja niiden mukana ylimielisyyttä; alettiin ryöstellä, tuhlata, väheksyä sitä mikä oli toisen omaa, himoita toiselle kuuluvaa; kunniantunto ja häveliäisyys, jumalalliset ja inhimilliset lait jätettiin omaan arvoonsa, ylitettiin kohtuus ja kaikki rajat"


Kuulostaako tutulta? Näin ajatteli Sallustius, roomalainen senaattori ja historioitsija 40 eKr.

Olen jo jonkin aikaa "harrastanut" antiikin historiaa lukemalla kaikki aihetta käsittelevät kirjat, jotka käsiini saan. Varmaan samat asiat ovat tapahtuneet muuallakin kautta historian. Rooman historia on vain suhteellisen hyvin kirjattua ja sitä on saatavilla tavallistenkin lukijoiden käsiin.

Suosittelen. Roomalaisten kirjailijoiden, historioitsijoiden ja jopa poliitikkojen tekstit ovat hyviä ja ymmärrettäviä. Ne pureutuvat asian ytimeen ja toisaalta ovat niin hyvin muotoiltuja että ne pystyy ymmärtämään vielä 2000 vuoden jälkeenkin.

Olen ennenkin todennut Rooman tapahtumien talouden ja politiikan mekanismeineen, taustoineen ja seurauksineen olevan lähes pelottavan tarkka kuvaus myöhempien supervaltojen taudinkuvasta.

Lukiessani Adrian Goldsworthyn Caesaria saan oivalluksia paljon lähemmäksikin. Roomalaiset patriisit ja virkamiehet toimivat aivan samoilla motiiveilla ja strategioilla kuin tämänkin päivän konsernijohtajat. Poliitikoista puhumattakaan.

Yhteisiä ovat myös ihmisten, henkilöiden murheet ja riemut. Samaan aikaan lohdullista ja turhauttavaa. Joko emme opi mitään tai sitten kaikki tämä oppi on tarpeen ja hyväksi itse kullekin.

Onko pääsiäisellä sanomaa sinulle?

Juhlan kunniaksi ote arkkipiispa Jukka Paarman pääsiäistervehdyksestä:
...
Kuolema ei ole surullinen päätöspiste ihmisen elämälle. Kuolema on kaksoispiste. Tai kuten vanhastaan on sanottu, portti uuteen, josta emme paljon mitään tiedä. Se portti on jo raollaan. Vapahtaja on sen avannut. Siitä on hyvä kulkea.
Toivo ei perustu laskelmointiin tai järkeilyyn. Se perustuu uskon tuomaan vakuuttumiseen. Apostoli kirjoitti: ”Usko on sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskon avulla me ymmärrämme.” (Hepr.11.1,3). Sellaista on pääsiäisen usko ja pääsiäisen toivo.
Jukka Paarma, arkkipiispa

Tuota puheen loppuosaa edeltää hyvä pohdinta sydämen äänen ja ymmärtämisen erosta sekä ristiriitaisia ajatuksia minussa nostava kohta syntien sovittamisesta.
 
Itse taidan olla hiukan kerettiläinen, kun en usko syntien sovittamiseen. Pääsiäisen kertomuksen ajattelen vertaukseksi täydellisestä tahdon luovuttamisesta jollekin meitä isommalle... ja samalla inhimillisestä epävarmuudesta valintojen edessä. Ja siitä portista uuteen, joka aukeaa täydellisen luovuttamisen jälkeen...

"My God, my God, why have you forsaken me?
       Why are you so far from saving me,
       so far from the words of my groaning?"

Ei järjen perusteluilla vaan sydämen uskolla kuoleman, täydellisen luopumisen, hyväksyminen vie pelolta voiman.

Armoa ilman ansaintalogiikkaa,  vailla vaihtokauppaa...

Sitä on Rakkaus.