keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Voi voitettuja!

"Kun rikkautta ruvettiin pitämään kunniakkaana ja se toi mukanaan mainetta, mahtia ja poliittista vaikutusvaltaa, alkoi moraalinen taju tylsistyä, köyhyys muuttui häpeäksi ja nuhteettomuutta alettiin pitää pahansuopuutena. Rikkaudet levittivät nuorisoon nautinnonhalua, ahneutta ja niiden mukana ylimielisyyttä; alettiin ryöstellä, tuhlata, väheksyä sitä mikä oli toisen omaa, himoita toiselle kuuluvaa; kunniantunto ja häveliäisyys, jumalalliset ja inhimilliset lait jätettiin omaan arvoonsa, ylitettiin kohtuus ja kaikki rajat"


Kuulostaako tutulta? Näin ajatteli Sallustius, roomalainen senaattori ja historioitsija 40 eKr.

Olen jo jonkin aikaa "harrastanut" antiikin historiaa lukemalla kaikki aihetta käsittelevät kirjat, jotka käsiini saan. Varmaan samat asiat ovat tapahtuneet muuallakin kautta historian. Rooman historia on vain suhteellisen hyvin kirjattua ja sitä on saatavilla tavallistenkin lukijoiden käsiin.

Suosittelen. Roomalaisten kirjailijoiden, historioitsijoiden ja jopa poliitikkojen tekstit ovat hyviä ja ymmärrettäviä. Ne pureutuvat asian ytimeen ja toisaalta ovat niin hyvin muotoiltuja että ne pystyy ymmärtämään vielä 2000 vuoden jälkeenkin.

Olen ennenkin todennut Rooman tapahtumien talouden ja politiikan mekanismeineen, taustoineen ja seurauksineen olevan lähes pelottavan tarkka kuvaus myöhempien supervaltojen taudinkuvasta.

Lukiessani Adrian Goldsworthyn Caesaria saan oivalluksia paljon lähemmäksikin. Roomalaiset patriisit ja virkamiehet toimivat aivan samoilla motiiveilla ja strategioilla kuin tämänkin päivän konsernijohtajat. Poliitikoista puhumattakaan.

Yhteisiä ovat myös ihmisten, henkilöiden murheet ja riemut. Samaan aikaan lohdullista ja turhauttavaa. Joko emme opi mitään tai sitten kaikki tämä oppi on tarpeen ja hyväksi itse kullekin.

1 kommentti:

Kokonainen kissatyttö kirjoitti...

"Muuttuvat laulut vuosien mennen,
aika pois paljonkin vie.
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie..." Kun luin tekstisi, päässäni alkoi soida tämä Georg Otsin laulu. En tiedä miksi.

Sanoisin, että ihminen on sama. Esimerkiksi kateus on (aina ollut) kantava voima... ja Rakkaushan oli jo aikojen alusta?