Yöllinen aatos

Kesä tuli kuin tulikin, pyytämättä ja yllättäen. 

Taas on aikaa olla, tulla ja nauttia.

Kunpa vain muistaisi oikeasti olla...

eikä odottaisi liikaa.

Randomkirjastoni päivän valinta on ehdotonta top 100 kesälyriikkaa  vuodelta 1903.

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

Tosin minulle tämä runo aukeni vasta tulkittuna.
ps. Käykääpä katsiomassa lisää Pauli Jokisen kuvia tässä osoitteessa.