Elämä opettaa syvimmin silloin,
kun rakkaimmat unelmat hajoavat.
Opettele siis
rakastamaan pyyteettömästi
rakastamaan pyyteettömästi
ja luopumaan kaikesta,
valittamatta.
Vain siten löydät sisimpäsi
ja elävän voiman,
joka siellä odottaa.
Voiman,
joka odottaa tilaa
tulla osaksi elämääsi.
Voiman,
joka sinä oikeasti olet.
-Jukka-
6 kommenttia:
Niin totta Jukka.
Minua osittain pelottaa tuo luopuminen ja sen seuraukset, mutta kuten Barry Long on sanonut: "Vain pelko kuolee". Rakkaus ei koskaan. Miksi en siis antaisi sille tilaa?
Sen verran olen maistanut tuota elävää voimaa, että sen jälkeen en ole ollut enää entiseni. Ja hyvä niin.
Niinpä. Vain muutos on pysyvää. Rakastaminen ja irtipäästäminen. Valintaa ja vastuun ottoa. Tämän taidon kun osaisinkin niin elo olisi kevyttä ja ilmavaa.
Sitä kohti tarpoessa. Yksi askel eteen ja ehkä kaksi taakse.
Kiitos tästä hyvästä muistutuksesta =)
Kiitos kommenteista.
Joskus tuntuu, että kevyen ja ilmavan elon ja elämästä nauttimisen estää yksin pelon tunne. Pelko tuntuisi olevankin rakkauden vastakohta tai ainakin suurin este, vaikka vihan tunteellekin sitä syntipukin roolia joskus tarjotaan.
Kiitos Jukka taas näistä ajatuksista! Olen samaa mieltä, että pelko on rakkauden suurin este. Pelko siitä, etteivät unelmat toteudukaan. On helpompaa olla paikallaan kuin ottaa askel kohti unelmaa, tuntematonta.
Kiitos rohkaisusta, Jukka. Se on ehkäpä elämän yksi haastavimmista läksyistä oppia luopumaan, päästämään irti. Kaikesta.
Ja rakastamaan pyyteettömästi.
Kylläpä me olemme ottaneet sieluina isoja haasteita vastaan!
Kunpa löytäisimme myös armon iseämme kohtaan,
kun huomaamme, että pelko yrittää iskeä kyntensä meihin yhä uudelleen,
silloin tällöin onnistuenkin horjuttamaan
versoavaa Voimaamme.
Syvin itse, se joka todella olet. Hieno kirjoitus!
Lähetä kommentti