Tänään
en arvosta järjen juoksua.
Kaipaan hulluutta, joka vie mukanaan
kunnes jokainen solu minussa
huutaa armoa.
En tahdo
varmuutta huomisesta.
kunnes jokainen solu minussa
huutaa armoa.
En tahdo
varmuutta huomisesta.
Haluan tunteen
joka saa tämän hetken.
tuntumaan leimahdukselta
jolla maailma luotiin.
joka saa tämän hetken.
tuntumaan leimahdukselta
jolla maailma luotiin.
Toivoni
on sinussa,
koska sinä saat minut
epäilemään järkeäni ja rakastamaan
seonnutta sydäntäni.
-Jukka-
9 kommenttia:
Hieno ! kiitos
Oi. Kuinka kaipaankaan tuota tunnetta. Että olisi se "sinä".
"Kaipaan hulluutta, joka vie mukanaan/
kunnes jokainen solu minussa huutaa armoa."
Tunnen tuskan (tosin tällä kertaa ikävän tuskan, mikä ei välttämättä muutoin liity runon aiheeseen mitenkään, muuten paitsi hulluuteen) - mutta kuuntelin taas hetken. Kiitos.
Sykäyttävä ja sydäntä lämmittävä runo, kiitos siitä :)
Sanasi herättävät minussa positiivisen kateuden! :)
Arvon kommentoijat: Kiitos!
Kuten aiemminkin olen todennut, tällaiset kommentit julkaistaan lähes poikkeuksetta. =)
Tänään on kevät. Tänään on jopa kevätpäivän tasaus. Päivä, jolloin talvi keikahtaa kevääksi. Pimeys valoksi. Kylmä lämpimäksi. Jäätyneet hymyt sulavat. Ja tähän hetkeen runosi iskee voimalla. Järki vaihtuu hulluudeksi. Tervetuloa hulluus! Se tekee meille niin hyvää. Kiitos Jukka!
Tästä tulee joka lukemalla aina villi ja hieno fiilis. Vähän sellainen: vie... mä vikisen (ilolla) ;-)
Todella upea!
Ari ja Birgitta:
Hulluudella on siis tilausta!?
Tämä selvä...
Lähetä kommentti