sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2011

Tuhat ja yksi perjantaita



Tuhat 
ja yksi perjantaita 
ystäviä, suhdetta ja lapsia.
Sitten aika pysähtyy,
ja kysyt:

"Kuka olet?"

Sshh,
 hiljempaa,
jotta kuulisin sisimpäni
vastauksen..

-Jukka-



4 kommenttia:

Oriolus kirjoitti...

Jep, sisimpäni kuiskii. Ja monasti niin hiljaa, että se menee huomioni ohi. Tai ei kokonaan ; usein joku osa minussa huomaa sen, mutta en noteeraa sitä. Kunnes "isken pääni seinään" ja muistan, että sisimpäni ehdotti kyllä jotain muuta. Toisinaan taas, vaikka kuuntelen, se ei puhu mitään. Tai sitten olen toisella kanavalla. Sellainen veijari se on. Minun sisimpäni. Kuiskija.

Ja luulenpa, etä se ei ole ollut kertaakaan väärässä.

kaisu marjatta kirjoitti...

sydänääntä kannattaa kuunnella varsinkin näinä aikoina. kauniisti runosi avaa uusia näkökulmia

Birgitta kirjoitti...

Tämä on mukavan moniulotteinen runo. Joka lukemalla tulee uusia ajatuksia, kuten että kyselijä varmaan näkee sen vastauksen edessään, mutta itse harvoin näkee itseään. Tai että ehkä oman kirkkautensa huomaa vasta kun kääntää mielen sanojen äänivolyyminappulan hiljemmalle.

Ihme ajatuksia mulla tänään.

Joka tapauksessa pidän tästä =)

Jukka kirjoitti...

Hauska kuulla tulkintojanne, sillä itse koin sen takana on aika konkreettinen ajatus ja kokemus.

Kiitos teidän taidan itsekin katsella sitä uudestaan. Sillä silmällä ;)