Maisemassa
aavistus muutoksesta.
Koivut
pukeutuvat
pukeutuvat
kellanruskeaan
kuin
kesästä
luopumisen kunniaksi
...
Luopumisen?
...
Mikä on
läsnä
ja
mikä
poissa?
...
...
Luopuminen
on
kuin kutsu
elämälle tulla luokseni
...
hiljennyn
...
hengitän ulos
...
pitkään
...
kunnes
tulee se hetki,
jolloin henki
loppuu
...
jolloin ... vain ... olen
...
ja
oivallan
jotain
...
hengitys
jonka äsken luovutin
maailmalle
maailmalle
onkin
elinehto koivulle
joka
juuri nyt
vetää sisäänsä
kesän vihreitä sävyjä.
-Jukka-
5 kommenttia:
Luopuminen
onkin
kuin kutsu
elämälle tulla luokseni
tässä on hyvin suuri oivallus.. hieno runo kaikenkaikkiaan hyvin syvälle menevä.
Kiitos.
...kutsu elämälle tulla luokseni...
Kaunista Jukka.
Se hetki joka on sisään ja ulos hengityksen välissä on muuten hieno hetki.
Kiitos. Itse pidän uloshengityksen jälkeisestä pysähtymisestä... tuntuu kuin olisi hetken enemmän läsnä, tyhjänä...
Ihku - mulla on sulle lahja blogissani...:)
Lähetä kommentti