Onko
aivan varmasti
luvallista ja oikein
asettaa itsensä
etusijalle?
Tehdä tilaa itselleen
itseisarvona?
Mitä
siitä seuraa,
jos yhteys sisimpääni
olisi niin vahva, etten muuta
tarvitse?
Toista
tai
edes
Jumalaa?
Olenko silloin,
...
vasta silloin
vasta silloin
...
Hänen kuvansa
ja
kykenevä rakastamaan
myös toista, ilman ehtoja?
-Jukka-
7 kommenttia:
Olen pohtinut jotensakin samankaltaista ja päädyin tällaiseen: jos oikeasti ymmärtäisin ja luottaisin omaan sisäiseen viisauteeni, niin en pelkäisi mitään. Sama sisäinen viisaushan meillä kaikilla on, kunpa sen näkisinkin aina näiden silmieni kautta. Eikö se olisi juuri pyyteetöntä rakkautta.
En tiedä osasinko pukea tätä kunnolla sanoiksi?
Ystäväni on sparrannut minua toistuvasti yhdellä kysymyksellä.
"Mitä tekisit puheena olevalle asialle jos et pelkäisi mitään?"
Uskoisin, että vastaus tähän kysymykseen on aika usein lähellä sydämen ääntä?
Onpa ytimessä oleva kysymys, jolla ystävä on sinua sparrannut. Pidänpä itsellänikin tästedes mielessä. :)
Hieno ystävä sinulle. Ja hyvä kysymys. Meille kaikille ;-)
"Olisi niin vahva, etten muuta tarvitse?" Niin, toisaalta hyvä tavoite. Mutta tulenko itseriittoiseksi, Jumalaksi, muita paremmaksi, menetänkö ihmisyyden...
En tiedä, silti vahvistan yhteyttä sisimpääni, koska se antaa rauhan. Ja synnyttää rakkautta.
Ja kysymys on hyvä kysyä itseltään. Usein.
Entäs, jos me kaikki olisimme yhtä samaa ihmisyyttä ja jumaluutta?
Silloin meillä olisi kaikki tässä ja nyt...
Noin juuri uskon. Ehkä olen myös "turhaan" ihastunut ihmisen herkkyyteen ja haurauteen (=inhimillisyyteen) ... Vai mahtuvatko nuo samaan pakettiin?
Lähetä kommentti