Tämä
oikein tekemisen
vimma,
jota
pakonomaisesti toistan,
tämä
tarve olla
inhimillisen heikkouden
yläpuolella,
eikö
sen
olisi aika
jo hellittää?
Enkö voisi
vaihteeksi olla
itsellenikin armelias,
ja hyväksyä sen,
mistä kaikki
maailman
runoilijat
saavat
kiitoksen ja ylistyksen?
Heikkouksistaan tunnettu
ja juuri niiden vuoksi
rakastettu.
...
Kasvupolku
kait se on
tämäkin,
kerätä rohkeutta heikkouteen.
-jukka-
7 kommenttia:
Samoilla linjoilla,
vaan ei oo helppoa.
Uskaltaa olla heikko ja myöntää sen, on mielestäni rohkeutta.
Armeliaisuus palauttaa voimavaroja, vapauttaa tilaa uudelle luovuudelle.
Katsoin viikonloppuna Härmän ja jotain siitä tarttui tunnelmiin...
Esko vai Matti, kas siinä pulma.
Voisiko olla sekä-että?
Tekstisi puhuu tärkeästä aiheesta. Tästä tuli mieleeni Tommy Hellstenin kirjoitukset. Siteeraankin häneltä pari pointtia.
"Nöyryys on vahvuutta joka ei kiellä heikkoutta."
"Juuri heikkous synnyttää rakkautta. Rakkaus on se maasto, jossa heikkous on kotonaan. Häpeä muuttaa heikkouden huonoudeksi."
hyvä kirjoitus. sivullani, pieniä sanoja on sinulle haaste, jonka luulisin olenan helppo ja ehkä mieluinenkin perjantai, 2.
Hyväämieltä sylin täydeltä
Kiitos Aikatherine! Vastaan aivan lähipäivinä.
Elämän mittaista opettelua on heikoksi kasvaminen.
Lähetä kommentti