Jos arvuuttelen kahdesta vaihtoehdosta, kumpi tapahtuu, tapahtuu aina jokin kolmas vaihtoehto, jota en ole osannut kuvitellakaan.
Jos toivon jotakin oikein kovasti, yleensä toiveen toteutus tulee tarjolle, mutta tapa jolla se ilmestyy esiin on usein yllättävä. Niin yllättävä, että en huomaa tai rohkene ottaa sitä vastaan.
8 kommenttia:
Niin se on. Jälkeenpäin sitten usein huomaa, että selvisin ja vahvistuin ja kasvoin.
Joskus ihan kamalastakin asiasta näkee jälkeenpäin kasvun alkaneen. Ja se kai elämässä onkin parasta, että huomaa etenevänsä =)
Ihanaa viikonloppua sinulle.
Kiitos. Samoin.
Ihmisen kuvittelukyky on lopulta aika rajallinen verrattuna sattumaan tai siihen, joka sattumia ohjaa ;)
Niin totta, joka sana. Yhden oven sulkeminen avaa tusinan verran niitä uusia ja mahdollisuuden valita, mistä ovesta sitä kulkee.
Tämä on hieno. Ja niin totta.
Sen vain huomaa vasta paljon jälkeenpäin, että suru toikin itseasiassa ilon elämään.
Jos arvuuttelen kahdesta vaihtoehdosta, kumpi tapahtuu, tapahtuu aina jokin kolmas vaihtoehto, jota en ole osannut kuvitellakaan.
Jos toivon jotakin oikein kovasti, yleensä toiveen toteutus tulee tarjolle, mutta tapa jolla se ilmestyy esiin on usein yllättävä. Niin yllättävä, että en huomaa tai rohkene ottaa sitä vastaan.
Ari: Saman havainnon olen tehnyt. Silti sitä on jostain syystä vaikea muistaa ja toteuttaa...
Tämä runo tuli juuri oikeaan paikkaan minun elämässäni - toivo herasi. Kiitos!
@ Tuitsuli
Kruunasit juuri perjantaini...
Lähetä kommentti