On
ihanaa
kuulla olevansa
rakastettu.
On
onnekasta
kun on rakastettu
ja tuntee itse
samoin.
On
siunaus
löytää ihminen
jonka tietää sielunsa kumppaniksi.
Ja joka tuntee
samoin.
Mutta
miksi sanotaan sitä,
kun joku rakastaa sinua silloinkin
kun et itsekään pidä
itsestäsi?
...
Ehdoton rakkaus,
se joka hyväksyy sinut
sellaisena kuin olet,
ilman odotuksia
tai
vaateita,
kaikkine virheinesi.
Uskallatko edes haaveilla?
Kannattaako sellaista
kaivata?
Vai olisiko
sittenkin
parempi rukoilla
rakkauden tunnetta
itselleen?
-Jukka-