"Voisin jäädä tänne
koko päiväksi!"
-
huokaat
ajellessamme
kevään lupauksesta
lämpeneviä
Helsingin katuja
...
pieni tyttöni
nuoruuden kynnyksellä
...
Katson
kun loistat innostusta
ja luottamusta
elämään,
vailla epäilyksen
häivää.
Olen ylpeä ja onnellinen
siitä uskosta elämän voimaan
joka sinusta hehkuu
ilman
itsetehostusta.
Ja
kuitenkin,
omat varjoni
hiipivät taakseni,
ja
mieleeni.
Tyttöni.
"Voi kun
oisit viisaampi
kuin isäs milloinkaan"
oppisit
rakastamaan
itseäsi
ettet
uskoisi väärään
totuuteen
muistaisit
tämän verran
...
Hyvyydestä ei jaeta palkintoja.
Se on lahja itsessään.
-jukka-
5 kommenttia:
Runosta välittyy isänrakkaus ja hellyys sekä suojelunhalu lasta kohtaan. Ihana, koskettava runo, kiitos!
Kiitos tämän tunteikkaan hetken jakamisesta.
"...kun loistat innostusta
ja luottamusta
elämään,
vailla epäilyksen
häivää."
Tässäpä meille isille ja äideille paljon opittavaa jälkikasvultamme!
Kiitos FeminineApproach ja Ari.
Tässä ollaan tärkeimpien asioiden äärellä.
Vasta äsken katselin nuortamiestä ja pohdin samansuuntaisia ajatuksia. Ihanaa, että nuoret elää tätä aikaa. Upeaa, että vanhemmat on mukana matkassa tukena.
Tämä on upea teksti. Kiitos siitä =)
On etuoikeus saada olla matkassa mukana. Tuo teksti syntyi sellaisella reissulla, kun oltiin viemässä hakupapereita koululle. Seuraava vaihe, kohti nuoren ihmisen unelmia. Se on tosiaan hienoa saada elää niitä hetkiä mukana.
Lähetä kommentti