Aamu
aamun jälkeen,
herään hikisenä samaan
painajaiseen
-
vaikka
hiljaa rukoilenkin
mielessäni jo uutta alkua.
Makaan liikkumatta ja odotan
kunnes olo helpottaa.
Totuttelen hiljaa
tähän todellisuuteen
joka ei ollutkaan vielä
se uusi huomen
jota odotin.
...
Ja
olen
samalla
kiitollinen
mahdollisuudesta
tehdä tästä päivästä
ylistys elämälle.
-Jukka-
...
Ja
olen
samalla
kiitollinen
mahdollisuudesta
tehdä tästä päivästä
ylistys elämälle.
-Jukka-
6 kommenttia:
Mahtava runo.
Kenties ylistyksesi on jotain tällaistakin:
Ajatella sitä aamua, jona herää puhtaaseen päivään ja aloittaa sen tekemällä kaikkea hyvää ja sitä mikä tekee olon auvoisaksi =)
Kiitos.
Olen totuttelemassa myös ajatukseen, että samassa aamussa ja jokaisessa hetkessä on sekoittuneena elementtejä sekä painajaisista että paratiisista. Ja vielä enemmän on totuttelemista ajatukseen, että ne ovat yhtä tarpeen ihmiselle.
Tässäkin päivässä molemmat olivat läsnä, kuten aina. Jakosuhde vain vaihtelee. ;)
Upea runo. Tuttuja tunteita, ollut jo 13 vuotta. Hiljalleen tähän alkaa tottua. Kiitos tästä. :)
runosi sopii juuri nyt minullekkin, kun en oikein löydä itseäni mistään, olen kuumeen sisällä ja välillä siitä pois ja jaksan vain naputella hassuja sanoja.. tuossa sivupaneelissa on otsikko, riko minut että ehjäksi tulla saan..
ehkä elän juuri sitä aikaa olen niin rikki, silti jotain suurta piilossa kivien , puiden , vesien ja pilvien alla
Luulen, että itsensä pitää välillä hukata, jotta osaisi sitten katsella uusin silmin ja nähdä sekä hyväksyä se, mikä on tarttunut matkaan.
"Olen totuttelemassa myös ajatukseen, että samassa aamussa ja jokaisessa hetkessä on sekoittuneena elementtejä sekä painajaisista että paratiisista"
Näin on. Kumpaan kiinnitän huomioni. Kumman valitsen.
"Ja vielä enemmän on totuttelemista ajatukseen, että ne ovat yhtä tarpeen ihmiselle."
Tämä herätti ajatuksia. Ehkäpä tarvitsemme aina vastakohtia, että asiat erottuvat. Ja voimme valita.
Kiitos hienosta runostasi!
Lähetä kommentti