Istun
korkealla hyllyllä,
jonne minut on nostettu
odottamaan vuoroani.
Katson
huoneessa istuvaa
naista, jonka poskilla
valuu kyyneleitä.
"Emmekö
voisi lohduttaa häntä?"
kuiskaa sydän hiljaa sylissäni.
Enkä tiedä miten vastata,
etten särkisi sitä
enempää.
-Jukka-
2 kommenttia:
..kiitos runoistasi joista saan päiviini ajattelemisen aihetta. Ovat kovin kauniita.
... kiitos itsellesi, kun kommentoit. Annoit juuri päivääni kiitollisuuden aiheen.
Lähetä kommentti