Onko
aivan varmasti
luvallista ja oikein
asettaa itsensä
etusijalle?
Tehdä tilaa itselleen
itseisarvona?
Mitä
siitä seuraa,
jos yhteys sisimpääni
olisi niin vahva, etten muuta
tarvitse?
Toista
tai
edes
Jumalaa?
Olenko silloin,
...
vasta silloin
vasta silloin
...
Hänen kuvansa
ja
kykenevä rakastamaan
myös toista, ilman ehtoja?
-Jukka-

