Kesän tullessa originellien setämiesten on tapana ennustaa säätä sammakoista. Nyt merkkien tulkitsijoiden joukkoon ovat liittyneet harmaat tilastoauguuritkin.
Viime päivinä on julkaistu useampia uutisia, joilla todistellaan miten sen ja sen kulutus on vähentynyt ja se osoittaa kuluttajien olevan huolissaan taloudesta.
Viimeiseksi samat uutiset kerrottiin loman ajan kulutuksesta. Mutta ähäkutti, ruotsalaiset ovat vielä enemmän huolissaan, kun pienentävät enemmän omaa lomabudjettiaan. Tämä tosin selittyy kuulemma sillä, että heillä suurempi osa omaisuudesta on sijoitetusinstrumenteissa, joiden arvot ovat pudonneet ja he ovat siksi kokeneet köyhtyneensä.
Höpö höpö.
Sen verran on tullut tilastotieteen kanssa hikoiltua, että arvaan korrelaation ja kausaliteetin menneen sulavasti sekaisin tulkinnoissa. Ongelmana on, että tilastotieteen muuttujiksi ei ihan helpolla saa mielenliikkeiden ja arvojen ilmaisimia.
Mitäs jos kulutus vähenee sen vuoksi, että ihmiset ovat enemmän huolissaan kuluttamisesta kuin taloudesta? Erityisen hyvin tämä pätee polttoaineen käyttöön ja lentämiseen etelän maihin, joissa hikoillaan epämukavien lämpötilojen, kuivuuden ja orastavien ruokamellakoiden kanssa.
Myönnetään, kulutuksen vähentäminen voi olla merkki huolestumisesta. Mutta jos huolen aiheena on kulutuksen aiheuttama pahoinvointi, merkki on hyvä.
Aina vain paremmalta kuulostaa, jos kulutuksen vähentäminen olisi merkki hyvinvoinnin löytämisestä ilman kulutusta. Jospa vähempikin riittäisi? Näin kesän kunniaksi!
