Ryhmäistunnot sen kun paranevat, tällä kertaa vuorossa oli fasilitoijien forumi. (Lue: työkseen ryhmätyötä ohjaavien vertaisryhmä)
Olen itse naureskellut joskus televisiokeskusteluita, joissa toimittajat haastattelevat toisia toimittajia, mutta tämä on tietenkin eri juttu. Ohjaajat ovat nimittäin henkilöitä, joilla harvoin on minkäänlaista omaa työyhteisöä, he ovat joko jatkuvasti työkiertueella, yksityisyrittäjiä tai pienemmän organisaation ainoita oman lajinsa edustajia.
Maailmanparantajien kehityspäivillä yllättäen ei voivoteltukaan maailman hirveää tilannetta. Oikeastaan päin vastoin. "Seitsemällä veljeksellä" oli positiivinen suhde olemiseen ja tekemiseensä. Joku jopa tunnusti, että on päässyt irti pakonomaisesta parannustarpeesta, etenkin siellä, missä apua ei halutakaan.
Puhuttiin myös liiketoiminnasta (1/2 porukasta yrittäjiä) sekä siitä, onko tämänkaltaisessa auttamistyössä sallittua menestyä, ehkä jopa vaurastua ilman että leimautuu ahneeksi konsulttihuijariksi. Tämmöisiä juttuja konsultit ovat tottuneet lukemaan "itsestään selvinä totuuksina".
Ehkä osa konsulttien huonosta imagosta on ansaittuakin, enin osa mielestäni ei.
Tiedä sitten mistä johtuu, mutta ylivoimainen enemmistö tuntemistani konsulteista on moraalisesti valveutunutta väkeä. Ehkäpä keskimääräistä valveutuneempaa? Huikeista päivälaskutuksista on helppo puhua, vaan entäpä kokonaistienestit suhteutettuna työmäärään ja yrittäjäriskiin?
Viime vuoden Nobel-voittaja Yunus on ehdottanut itsensä Kapitalismin olemuksen muutamista. Yunusin mukaan yksinkertaisesti määrittelemällä yrittäjän käsite uudelleen. Siihen riittää jo se, että yrittäjällä olisi yhden motivaation lähteen, esimerkiksi voitontavoittelun sijaan kaksi tavoitetta, kuten voiton tavoittelu ja hyvän tekeminen ihmisille ja koko maailmalle.
Voisikohan konsultoinnin rehabilitoida samalla metodilla?
-Usko
Olen itse naureskellut joskus televisiokeskusteluita, joissa toimittajat haastattelevat toisia toimittajia, mutta tämä on tietenkin eri juttu. Ohjaajat ovat nimittäin henkilöitä, joilla harvoin on minkäänlaista omaa työyhteisöä, he ovat joko jatkuvasti työkiertueella, yksityisyrittäjiä tai pienemmän organisaation ainoita oman lajinsa edustajia.
Maailmanparantajien kehityspäivillä yllättäen ei voivoteltukaan maailman hirveää tilannetta. Oikeastaan päin vastoin. "Seitsemällä veljeksellä" oli positiivinen suhde olemiseen ja tekemiseensä. Joku jopa tunnusti, että on päässyt irti pakonomaisesta parannustarpeesta, etenkin siellä, missä apua ei halutakaan.
Puhuttiin myös liiketoiminnasta (1/2 porukasta yrittäjiä) sekä siitä, onko tämänkaltaisessa auttamistyössä sallittua menestyä, ehkä jopa vaurastua ilman että leimautuu ahneeksi konsulttihuijariksi. Tämmöisiä juttuja konsultit ovat tottuneet lukemaan "itsestään selvinä totuuksina".
Ehkä osa konsulttien huonosta imagosta on ansaittuakin, enin osa mielestäni ei.
Tiedä sitten mistä johtuu, mutta ylivoimainen enemmistö tuntemistani konsulteista on moraalisesti valveutunutta väkeä. Ehkäpä keskimääräistä valveutuneempaa? Huikeista päivälaskutuksista on helppo puhua, vaan entäpä kokonaistienestit suhteutettuna työmäärään ja yrittäjäriskiin?
Viime vuoden Nobel-voittaja Yunus on ehdottanut itsensä Kapitalismin olemuksen muutamista. Yunusin mukaan yksinkertaisesti määrittelemällä yrittäjän käsite uudelleen. Siihen riittää jo se, että yrittäjällä olisi yhden motivaation lähteen, esimerkiksi voitontavoittelun sijaan kaksi tavoitetta, kuten voiton tavoittelu ja hyvän tekeminen ihmisille ja koko maailmalle.
Voisikohan konsultoinnin rehabilitoida samalla metodilla?
-Usko
powered by performancing firefox
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti