Mitä pitäisi tehdä, jos huomaa jo kolmannessa perättäisessä työtehtävässä käyvänsä miltei samoja keskusteluja esimiehensä kanssa?
Olen työskennellyt viitisentoista vuotta kehitystehtävissä tarkoituksenani kehittää ja toteuttaakin palveluita toisille yrityksille. Tehtävät ovat olleet mieluisia ja ajoittain voin sanoa jopa nauttineeni työn teosta.
Metodini on joka paikassa, näin jälkikäteen ajateltuna, ollut saman tyylinen. Olen yrittänyt mahdollisimman hyvin ymmärtää yrityksen perustehtävän ja jonkin siihen liittyvän ajankohtaisen mahdollisuuden. Sen jälkeen vuorossa on ollut katsaus ympäristöön ja yhteistyökumppaneiden etsiminen toteuttamaan sitä mahdollisuutta.
Seuraa yhteistä pohdintaa ja innostus lähteä mukaan johonkin uuteen. Kunnes johto tai se aiottu asiakas kertookin, että "ihan tuollaista uutta ei juuri nyt taideta halutakaan".
Tämä kirjoitus ei kritisoi sitä johtoa eikä asiakasta, vaan pohtii mikä ajaa ihmisen toistamaan uudestaan ja uudestaan jotain toimintamallia? Mitä siitä tulisi ymmärtää ja oppia? Miten siinä ymmärryksessä pääsisi alkuun?
Itselleni on tietenkin hyödyllistä yrittää tunnistaa se piste, jossa muutosinnostus alkaa laimeta ja näkemys yhteisestä mahdollisuudesta katoaa. Yleisemmällä tasolla uskon mielenkiintoisempaa kuitenkin olevan tuon toimintamallien toistamisen ja ympyrän kulkemisen. Uskon että se on aika yleistä ;-)
Tätä kirjoittaessani alkaa hymyilyttää; ihan klassinen kaksikehäisen oppimisen paikka. On taas aika hiljentyä ja ymmärtää. Taidanpa kokeilla ulkosaaristoa.
Hyvää vappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti