(Max de Pree, osa 3)
Olin viikonloppuna todistamassa sopimuksen tekoa. Paikalla oli yksi alan ammattilainen ja kirkollinen todistajia. Lopussa rukoilimme sopimuksen ja suhteen puolesta. Juhlatkin olivat onnistuneet ja hauskat. Nautimme seurasta.
Meillä Suomessa on ollut perinteenä sopia asioista kädenpuristuksella. Muistan hämärästi, miten joskus viime vuosituhannella taloustieteen peliteorian opinnoilla aiheesta puhuttiin enemmänkin ja mietittiin, miten paljon sujuvammin markkinatalous toimisi jos ei tarvitsisi huomioida sopimusten laatimisen aiheuttamia kustannuksia. Luottamus on öljyä kapitalismin rattaisiin, vai miten sen nyt oli;-)
Hesarissakin oli juttu oikein tietokoneella simuloiduista pelimalleista, jotka todistivat, että yhteispeli ja luottamus ovat peliä pitempään jatkettaessa aina voittava strategia. Olisi hienoa jos joku selittäisi, miksi rationaalisuutta korostavilla ihmisillä on silti niin tiukassa ajatus ihmisestä yksinäisenä sutena, joka maksimoi menestyksensä olemalla luottamatta kehenkään. Olisikohän niin että nämä mainitut rationaaliset ihmiset sittenkin operoivat tunnepuolensa vankeina, ja käyttävät korostettua rationaalisuutta keinona pettymysten hallinnalle?
Max de Pree kirjoittaa:
3.Työn tekijällä on oikeus luottamussuhteeseen.
Luottamussuhde tyydyttää voimakkaita tarpeita ja tekee työstä mielekkään ja palkitsevan. Luottamus synnyttää suhteita, joiden avulla voidaan hallita ristiriitoja ja muutosta. Todellinen luottamus sisältää riskejä, sillä se vaatii meitä jättäytymään muiden ihmisten lahjojen ja taitojen varaan ja lisää näin haavoittumistamme.
En tiedä on havaintoni yleistettävissä, mutta ainakin lähisuvussa on järjestetty enemmän kokoontumisia, kuin aiemmin. Kun epävarmuus työssä tai perhe-elämässä kasvaa, haetaan varmuutta muilta elämänaloilta ja muista suhteista. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko ilmiöstä tehty tieteellisempää tutkimusta.
Uskoisin yritysjohdonkin olevan kiinnostuneita eri toiminta vaihtoehtojen vaikutuksesta liiketoiminnalle ja sen tuloksentekokyvylle. Onko fiksumpaa, tuloksellisempaa ja tehokkaampaa pyrkiä mahdollisimman joustavaan rakenteeseen, jossa työ ja työsuhteet pilkotaan kustannukset optimoivalla tavalla vai sijoittaa luottamuspääoman rakentamiseen ja kehittää siten tuottavuutta.
Periaatteessahan globaali markkinatalouden idean lupaamien hyötyjen saavuttaminen on nimenomaan osoitus vahvasta luottamuksesta markkinoilla toimiviin tahoihin. ”Meidän ei tarvitse olla omavaraisia ruoka- tai energiatuotannon suhteen, kun saamme aina markkinoilta tarvitsemamme välttämättömyyshyödykkeet.”
Kun hetken miettii, millaisessa maailmankolkassa me suomalaiset elämme, tekisi mieleni väittää että uskomme markkinoiden toimivuuteen lähentelee uskontoa. VAi mitä sanot tästä? "Lintuinfluenssarokotetilanteemme on kunnossa, sillä meillä on sopimus valmistajan kanssa, siitä että kriisin tullessa saamme tarvitsemamme määrän toimivaa rokotetta."
Voi kun uskoisimme ihmisiin kuten sopimuksiin!
Voi kun satsaisimme luottamussuhteiden rakentamiseen kuten sopimussuhteisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti