ForYourInformation

Jos on vaikeaa,

sinulta on jäänyt jotakin huomaamatta.

Kuiskauksia kaikkeudesta - Mike Dooley

Mitä ihmettä, voiko mielialan valita?

Voiko ihminen päättää olla iloinen?

Voinko oikeasti valita mielialani?

Eikö sellainen ole naurettavan lapsellista ajattelua?

Kyllä.

Kyllä.

Ehdottomasti!

(ja siksi se toimiikin)

All that we are is the result of what we have thought. 

If a man speaks or acts with an evil thought, pain follows him. 

If a man speaks or acts with a pure thought, 

happiness follows him, 

like a shadow that never leaves him.
Buddha 

Käsittämättömän pienellä näkökulman muutoksella voi muuttaa mielialansa ja koko elämänsä.
Illuusiotako....? Ei sen enempää kuin mikä tahansa arkiajattelun itsestäänselvänä pitämä asia.

Ja vielä tämäkin piti lukea...

Believe nothing, 

no matter where you read it, 

or who said it, 

no matter if I have said it, 

unless it agrees with your own reason and your own common sense. 
Buddha 

Kaikkea kanssa...älä ihmeessä usko mitään mitä tästäkään blogista luet! Kokeile mieluummin itse.

Oivalluksesta uskallukseen

Miten elämäni muuttui peruuttamattomasti?

Sain oivalluksen kutakuinkin puolivälissä taivaltani. Olenko oppinut jotain ja mitä siitä seuraa? Paljon isoja kysymyksiä, joihin tunnustelen vastauksia sisimmästäni.

Olen irroittautumassa menneestä, sen painolastista ja riippuvuuksista mutta myös onnen aiheista.

En kuitenkaan käännä katsetta huomiseen. Se tulee aikanaan ja näyttää siltä miten olen tänään. Elämä on tänään, se on nyt.

"This too shall pass."

Oivalluksesta seuraa uskallus. Sitä opettelen parast' aikaa. Uskallusta päästää irti ja löytää uutta. Uskallusta luottaa elämän kantavaan voimaan. Uusia maailmoja ei löydä, ellei uskalla päästää katsetta irti vanhasta horisontista.

Useammalla blogilla jota olen seurannut on kirjoitettu tästä. Hapuilusta kohti sisintä ja mielenrauhaa. Paljon toiveikkuutta ja samalla myös huolta. "Pitääkö kehittyä? Täytyykö ihmisen odottaa itseltään jotain enemmän ... eikö voisi vain antaa olla ja hyväksyä se, että on epätäydellinen ihminen josta ei välttämättä tule valaistunutta tässä elämässä?"

Kyllä ja ei. Ei täydy kehittyä ja hyväksyminen on hyvästä. Samalla kuitenkin tulee noudattaa sitä heräilevää sisäistä ääntä ja tehdä se mikä tuntuu oikealta. Vaikka se ei olisikaan aina helppoa ja vailla ahdistusta.

Ja samaan aikaan kuitenkin...

Ahdistus ei ole itsetarkoitus. Se voi kuitenkin toimia herätyskellona, joka kertoo että on aika avata sydän elämälle ja elämänilolle.  Eckhart Tolle kertoo elämänsä muuttuneen hetkellä, jolloin hän kuuli sanovansa itselleen "I can not live with myself anymore."

Ja oivalluksesta syntyy uskallus...heittäytyä elämän varaan. Rohkeammin.

Katson ulos junan ikkunasta. Valkoinen usva verhoaa maiseman ja rauhoittaa mielen. Kun horisonttiin ei näe, on helpompi olla läsnä siinä, missä on. Hymyilen itsekseni...

.., just do your job, then let go.

(Semi-) Tiedostavan ihmisen taakka on raskas. On kannettava huolta maailmasta ja vielä erityisesti itsestään.

Osaanko, jaksanko, riitänkö? Elänkö elämäni oikein ja tuleeko siitä menestystarina? Ymmärtääkö maailma ainutlaatuisuuteni ja saanko siltä hyväksynnän?

Kun meno käy kovaksi, on kovilla kysyntää. "When the going gets tough, the tough get going." Iltapäivälehdessä annetaan vinkkejä pomon miellyttämiseen, jotta työpaikan saisi paremmin pidettyä. Ihmiset ahdistuvat, purevat hampaansa yhteen ja painavat kovemmin.

Maksaako se vaivan? Takaako se hyvän elämän tai edes siedettävän?

He who stands on tiptoe

doesn't stand form.

He who rushes ahead

doesn't go far.

He who tries to shine

dims his own light.

He who defines himself

can't know who he really is.

He who has power over others

can't empower himself.

He who clings to his work

will create nothing that endures.

If you want to accord with the Tao,

just do your job, then let go.

Lao Tzu

Tapahtukoon sinun tahtosi

Viisisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua se sanottiin näin:

"If you realize that all things change,
there is nothing you will try to hold on to.
If you aren't afraid of dying,
there is nothing you can't achieve.


Trying to control the future
is like trying to take the master carpenter's place.
When you handle the master carpenter's tools,
chances are that you'll cut your hand."

Lao Tzu

Kauneuden kaipuuta

Kuuntelen aamukahvilla Debussyä ja melkein unohdan kahvini. Clair de Lune ei kuulostakaan vain musiikilta vaan joltain enemmältä. Sen kauneus soljuu sisimpääni ja muuttaa minua sen hetken jonka kappale kestää.

Musiikin kauneudesta ajatus juoksee jo laajemmalle. Katson ikkunasta ulos ja luminen maisema kuunvalossa näyttää samalta kuin kappale kuulostaa. Mieleni kaipaa jotain...kaunista...

...sellaista kauneutta, joka saa sielun soimaan...musiikkia...luontoa...ystävällisiä hymyjä...rakastetun katsetta...

Eikö kauneus ole aistien mielihyvän lisäksi myös jotain muuta? Eivätkä kaikki aisitilliset mielihyvätkään ole kauneutta. Kauneus, hyvyys, totuus...

Ystäväni  vuosien takaa kertoi juuri mielenrauhansa ja ilonsa nousevan  lapsenuskosta, jonka hän on uudelleen saavuttanut onnistuessaan jättämään taakseen pelot ja pelottavat asiat, joiden kanssa ei voinut enää elää.

Lapsenusko kuulostaa kauniilta... myös aikuisella. Uskoa hyvyyteen ja uskoa elämän kantavuuteen. Uskoa elämän kauneuteen. Se on siellä, kun sielumme on auki nähdä ja kuulla. Ja teemme tilaa kauneudelle ja hyvyydelle tulla luoksemme.

Uskothan?

It's a man's world...

Päivän lehdissä puidaan taas miehen sielunelämää ja kyvyttömyyttä käsitellä vaikeita asioita rakentavasti. Kun ei pysty puhumaan vaikeista asioista tai hyväksymään hylätyksi tulemista, otetaan kättä pidempää ja reagoidaan tavalla, joka tuhoaa kaiken.

Onko se väkivaltaa vai onko se epätoivoa, joka vie merkityksen ja arvon omalta ja toisten elämältä? Väkivaltaa ei saa koskaan hyväksyä tai oikeuttaa eikä väkivallan tekijää voi jättää vapaalle jalalle.  Voisiko kuitenkin olla niin, että nämä äärimmäisiin tekoihin menevät miehet eivät ole pahan riivaamia petoja vaan rikkinäisiä, hajonneita ihmisiä, jotka tulisi huomata ja joita tulisi jollain tapaa auttaa ennen äärimmäisiä tekoja? 
Vastuu tällaisista tapahtumista ei ole poliisilla, ei oikeusministerillä eikä yhteiskunnalla. Vastuu on ensi kädessä jokaisella itsellään. Ja seuraavaksi meillä lähimmäisillä. Sinulla ja minulla.

Tästä eteenpäin en puhu vuodenvaihteen tapahtumaketjusta, vaan ylipäätään ihmisistä joiden maailma hajoaa ja mieli järkkyy, syystä tai toisesta. Rikkinäinen ihminen tarvitsee rakkautta ja rakentavaa tukea. Ei facebookin viharyhmiä eikä katukahviloiden uhoavia jengejä.  Onko meillä; sinulla, minulla, hänellä ja työpaikan tupakkaporukalla kykyä ja malttia kuunnella kaverin huolia ja tukea häntä vaikeina aikoina. Luulen että nimenomaan kaveriporukoilla on tässä suurempi rooli, kuin sillä kumppanilla jonka kanssa sitten kipuillaan.

Entä mistä se kertoo, että näitä tekoja tekevät nimenomaan miehet? Hesarin kolumnissa todettiin, että suomalainen kulttuuri on väkivaltamyönteinen ja väkivaltaiseen ongelmanratkaisuun suuntaava.

Olen eri mieltä tai ainakaan se ei ole koko totuus. Mikään ei ole. Suomalainen kulttuuri ei ole pelkästään väkivaltamyönteinen vaan myös rakkauskielteinen. Rakkaudesta, välittämisestä ja toisten ihmisten huomioimisesta tai niiden puuttesta ja niihin liittyvistä peloista ei ole sopivaa puhua läheskään kaikissa porukoissa ja tilanteissa. Ei varsinkaan miesten. Ei ainakaan yleisesti ottaen.

"Miesyksilöissä on hyviä ja kauniita asioita. 

Kun menee metsään ja potee tuskaa, 

kun mies osoittaa hiljaisella arkisella tavalla rakkautta, 

kun mies hoivaa jälkeläisiään, 

kun mies sanoo kiusaukselle ei ja pitää puolisostaan kiinni, 

kun mies kakistaa ulos vaikean asian ollakseen rehellinen, 

kun mies painaa rakkaansa pään hellästi rintaansa vasten ja sulkee silmät, 

kun mies raataa eikä valita väsymystä saadakseen läheisilleen leipää

- niissä hetkissä miehuus on uljas ja kaunis asia." 

- Minttu Hapuli Selibaattipäiväkirjat

Uskallammeko ottaa oman vastuumme ihmisten huomioimisesta sekä rakkauden hyväksymisestä ja hyväksytyksi tekemisestä? Kaikille ihmisille - tasapuolisesti. 

Myös miehille?

Parempaa vuotta 2010?

Useampi henkilö on viime päivinä kertonut menneen vuoden ollen poikkeuksellisen huono. Talous sekaisin, huonoja uutisia maailmasta ja ilmastosta, musta syksy, mieli maassa ja huominen hukassa.

Houkutus kasvaa toivoa tästä vuodesta parempaa. Tehdä parhaansa, että elämä ja maailma muuttuisi paremmaksi. Tottakai, sitähän jokainen haluaa...

"Fill your bowl to the brim
and it will spill.
Keep sharpening your knife
and it will blunt.
Chase after money and security
and your heart will never unclench.
Care about people's approval
and you will be their prisoner.

Do your work, then step back.
The only path to serenity."

Mutta voisiko tässä olla koukku? Muuttaa elämänsä paremmaksi... tiedämmekö loppujen lopuksi, mikä on meille hyväksi ja millainen elämämme tulisi olla?

"A good traveler has no fixed plans
and is not intent upon arriving.
A good artist lets his intuition
lead him wherever it wants.
A good scientist has freed himself of concepts
and keeps his mind open to what is."

Hullun houretta tai uuden alkua....?

"Do you want to improve the world?

I don't think it can be done.

The world is sacred.

It can't be improved.

If you tamper with it, you'll ruin it.

If you treat it like an object, you'll lose it.

There is a time for being ahead,

a time for being behind;

a time for being in motion,

a time for being at rest;

a time for being vigorous,

a time for being exhausted;

a time for being safe,

a time for being in danger.

The Master sees things as they are,

without trying to control them.

She lets them go their own way,

and resides at the center of the circle."

Hyvää uutta vuotta, olkoon se elämän makuinen!

Lainaukset: Tao Te Ching -Lao Tzu-