Osaanko, jaksanko, riitänkö? Elänkö elämäni oikein ja tuleeko siitä menestystarina? Ymmärtääkö maailma ainutlaatuisuuteni ja saanko siltä hyväksynnän?
Kun meno käy kovaksi, on kovilla kysyntää. "When the going gets tough, the tough get going." Iltapäivälehdessä annetaan vinkkejä pomon miellyttämiseen, jotta työpaikan saisi paremmin pidettyä. Ihmiset ahdistuvat, purevat hampaansa yhteen ja painavat kovemmin.
Maksaako se vaivan? Takaako se hyvän elämän tai edes siedettävän?
He who stands on tiptoe
doesn't stand form.
He who rushes ahead
doesn't go far.
He who tries to shine
dims his own light.
He who defines himself
can't know who he really is.
He who has power over others
can't empower himself.
He who clings to his work
will create nothing that endures.
If you want to accord with the Tao,
8 kommenttia:
Hyvin sanottu, herra Lao.
Aamen!
Olen kanssasi hieman eriä mieltä. Tiedostavan ihmisen taakka ei ole raskas, mikäli ihminen osaa asennoitua asioihin oikein. Mielestäni tiedostavalla ihmisellä ei ole taakkaa. Koska sitä ei tarvita. Kaikki jota kannamme on sydämessämme ja jos sydän on puhdas sen puhtaus heijastuu myös meihin itseemme.
On täysin meidän valintamme, miten maailmaa katsomme. Myötätuntoa kykenee kokemaan ilman surua, elämämme vaikeimmat asiat voidaan nähdä myös kauniilla tavalla.
Ja ihmisiä on mahdollisuus tukea heidän vaikeuksissaan ilman, että otamme heidän huoliamme itsellemme.
On olemassa keinoja, joilla jaksamme ja osaamme. On olemassa keinoja, joiden avulla riitämme kaikkialle. Yksi käyttää rukouksen voimaa, toinen meditaatiota kolmas sisäistä vahvuuttaan.
Maailma on todellakin ainutlaatuinen, meistä jokainen on ainutlaatuinen ja todellakin niiden ymmärtäminen ja hyväksyminen maksaa sen vaivan, että puhdistautuu moninkertaisesti.
Se työ on mahdollista tehdä, toivon, että kukaan ei minun jalanjälkiäni seuraa, minä tein sen työn kantapään kautta, mutta minulla on myös tieto miten sen voi tehdä turvallisesti.
Kaiken vastaus on kundalini-energiassa.
Ok.
Pitäneekin tarkentaa tekstin avausta:
"Semi-tiedostavan ihmisen...." ;-)
Vai olisiko tiedostavuus sittenkin niin kuin raskaana olo; ei voi olla vähän tiedostava? ;D
Kundaliinista minulla ei ole vielä kokemusta...
... nyt en ymmärrä enää mitään. Mutta olenkin onnellisen tietämätön. ;)
Tietäminen on niin kovin yliarvostettua.
Miten minulla on jäänyt tämäkin blogi lukematta pitkältä ajalta? Milloin sinä aloitit uudelleen kirjoittamisen?
HeidiR: Kiva kuulla sinustakin!
Aloin kirjoittaa uudelleen, kun elämäni muuttui peruuttamattomasti ja halusin nähdä, mitä ajattelen.
Se oli suurin piirtein 10.11.2009 noin 7.45 ;-)
http://oivallusjauskallus.blogspot.com/2009/11/oletko-elaman-kumppani.html
Lähetä kommentti